Tekniikan museo toteutti Hanasaaren B-voimalaitoksen pelastusdokumentoinnin Helenin toimeksiantona vuosien 2022-2023 aikana. Olen tutkija Laura Salervo ja olin Tekniikan museon puolelta vetämässä hanketta. Kerron tässä blogissa Hanasaaren B-voimalaitoksen pelastusdokumentointihankkeesta ja siitä minkälainen kokemus se oli itselleni.
Helsingin kaupunginvaltuusto päätti Hanasaaren B-voimalan sulkemisesta vuonna 2015. Sulkemisen aikataulu aikaistui matkan varrella ja viimeisen päätöksen mukaisesti Helsingin kaupungin energiayhtiö Helen sulki Hanasaaressa sijaitsevan hiilivoimalan 1.4.2023. Hiilivoimalan toiminnan päättyminen on yksi konkreettinen esimerkki käynnissä olevasta energiasiirtymästä, jossa fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien energiantuotantomuotojen käyttöä vähennetään, uusiutuvien energiantuotantomuotojen käyttöä lisätään, ja pyritään kehittämään ympäristön kannalta parempia ratkaisuja energiantuotannossa. Helsingin tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.
Hanasaaren B-voimalaitos sijaitsee niin keskeisellä paikalla kaupungissa, että sen rakennukset, sille kuuluvat isot hiilikasat ja voimalan piipusta tupruava savu ovat olleet tuttu näky monille helsinkiläisille. Sörnäisten energiahuoltoalueella on jo yli sadan vuoden historia, sillä Suvilahden höyryturbiinilaitos rakennettiin alueelle vuonna 1909. Vieressä sijaitsevan Hanasaaren ensimmäinen A-voimala valmistui vuonna 1960 ja B-voimalan käyttö aloitettiin vuonna 1974. B-voimala ehti olla toiminnassa 50 vuoden ajan. Tänä aikana voimala tuotti Helsingille huomattavan määrän kaukolämpöä ja sähköä. Voimala oli myös tärkeä työpaikka monille ihmisille toimintavuosiensa ajan.
Helen koki Hanasaaren toiminnan dokumentoinnin tärkeäksi ennen laitoksen sulkemista. Hanke oli keskeinen myös meille Tekniikan museolla, sillä energiatekniikka on yksi Tekniikan museon tallennusvastuualueista. Dokumentoinnin tarkoituksena oli tallentaa voimalaitoksen rakennuksia, koneita, toimintaa, sekä työntekijöiden arkea ja työtä. Dokumentoinnissa sivuttiin myös laitoksen historiaa ja vuosien varrella tapahtuneita muutoksia. Tämän lisäksi kiinnostuksen kohteena oli käsillä oleva muutos, luopuminen hiilivoiman käytöstä Suomessa, josta Hanasaaren B-voimalaitoksen sulkeminen osaltaan kertoo.
Kävimme Tekniikan museon tiimin kanssa tutustumassa Hanasaaren B-voimalaan kesällä 2022 ja pelastusdokumentointi aloitettiin syksyllä 2022. Itselleni voimalaitos oli uusi ja kiinnostava ympäristö – siellä oli massiivisia koneita, hiilipölyä, korkea lämpötila ja oma äänimaailmansa. Oli jännittävää kävellä ritilätasoilla, joista näki kymmeniä metrejä alaspäin. Dokumentoinnin aikana pääsin vierailemaan voimalaitoksessa useita kertoja ja jokainen näistä kerroista oli mielenkiintoinen kokemus.
Toteutimme pelastusdokumentoinnin havainnoimalla, valokuvaamalla, videokuvaamalla sekä nauhoittamalla äänimaisemia. Tein viisi haastattelua ja kaikille työntekijöille tarjottiin mahdollisuus osallistua henkilökunnan kyselyyn. Hanasaaren päättymistilaisuudessa esittelin dokumentointia Hanasaaren työntekijöille sekä pidimme kaksi muistelutyöpajaa. Tallensimme Tekniikan museon kokoelmiin myös pienen otoksen työturvallisuudesta ja työntekijöiden harrastustoiminnasta kertovia esineitä.
Haastatteluissa ja kyselyssä keskustelimme voimalaitoksen eri osastojen työtehtävistä ja arjesta, voimalaitoksesta työympäristönä, työturvallisuudesta ja virkistystoiminnasta. Työntekijät muistelivat voimalaitoksen eri vaiheita ja kertoivat myös ajatuksiaan meneillä olevasta muutoksesta ja hiilivoimasta luopumisesta Suomessa.
Itse olin päävastuussa pelastusdokumentoinnista, mutta museomme kokoelmatiimistä lähes jokainen osallistui hankkeeseen jossain roolissa. Tämän lisäksi meillä oli valokuvaajana hankkeessa kuvajournalisti Antti Yrjönen.
Miten hanke sitten sujui? Sain käyttää keskimääräistä enemmän aikaa ja resursseja dokumentointiin, joten sen aikana kerkesi syventyä kohteeseen ja tutustua ihmisiin. Koen hyvin tärkeäksi sen, että dokumentoitavan tahon puolelta löydetään sopivat avainhenkilöt auttamaan käytännön kysymyksissä ja haastateltavien kontaktoimisessa. Tämän arvo korostuu erityisesti tilanteessa, jossa työpaikassa tapahtuu merkittäviä muutoksia, joka luonnollisesti tuo haasteita myös dokumentointiprojektille. Haasteista huolimatta (tai osittain niiden takiakin) hanke oli todella mielenkiintoinen ja koin tekemisellämme olleen arvoa. Oma kokemukseni on, että haastattelut tuovat huomattavasti lisää syvyyttä dokumentointeihin. Tässäkin dokumentoinnissa oli arvokasta, että saimme tallennettua sekä työntekijöiden muistoja että näkökulmia meneillä olevaan muutokseen.
Sähköisessä henkilöstölle suunnatussa kyselyssä tai sen toteuttamisen tavassa, olisi selkeästi ollut kehittämisen varaa, sillä siihen emme saaneet niin paljon vastauksia kuin olisin toivonut. Ehkä se oli liian pitkä ja työläs vastata. Tai ehkä sen ajoitus ei ollut hyvä ja lähetimme sen ihmisille liian haastavaan aikaan. Tätä pitää miettiä ja kehittää jatkossa. Toki vastaukset, joita kyselystä saimme, olivat silti tärkeä lisä dokumentointiin.
Hankkeessa kokeilimme myös muistelutyöpajoja osana pelastusdokumentointia. Työpajoihin osallistui eläkkeellä olevia Hanasaaren entisiä työntekijöitä, sekä vielä työelämässä olevia, Hanasaaressa työskennelleitä ihmisiä. Työpajoissa kokoonnuttiin vanhojen valokuvien äärelle muistelemaan yhdessä menneitä vuosia Hanasaaressa. Koin myös Hanasaaren päättymistilaisuuden ja työpajat merkityksellisiksi. Saimme muistella ihmisten kanssa menneitä vuosia, ja samalla saimme arvokasta tietoa ja sisältöä dokumentointiimme. Tilaisuus kosketti ihmisiä, ja tämä oli aistittavissa useissa keskusteluissa. Hanasaari oli vuosien ajan ollut selkeästi merkittävä työnantaja ja yhteisö monelle ihmiselle.
Artikkelin kirjoittaja: Laura Salervo
