Miksi museon säilytystiloissa on merkitsemättömiä esineitä, joista ei tiedetä juuri mitään? Entä kuka tai mikä on EINO ja onko EINOlla merkitystä? Kaksiosaisen blogitekstin ensimmäisessä osassa tutustutaan EINO-esineisiin ja niiden syntyhistoriaan. Toisessa osassa tarkastellaan vuorostaan EINOjen nykytilannetta ja esineisiin liittyviä laajempia merkityksiä.
Tiesitkö, että museokokoelmiin kuuluvista objekteista vain murto-osa on esillä näyttelytiloissa? Erilaisten objektien määrä on usein valtaisa. Tekniikan museolla pelkästään esineitä on jo lähemmäs 19 000, joten suuri osa on sijoitettu niille varattuihin säilytystiloihin. Esineiden näytteille asettamiseen tiettyjä rajoitteita tuokin näyttelytilojen rajalliset neliömäärät sekä esineiden koon vaihtelu pienestä mittatikusta aina suureen painokoneeseen. Näyttelyihin pääsevät esille niin sanotusti vain harvat ja valitut, tietyn teeman mukaan valikoidut objektit. Kokoelmia pyritään kuitenkin avaamaan yleisölle myös muilla tavoin ja tätä aihetta ajattelin sivuta yhden esimerkin kautta.
Työskentelen Tekniikan museon amanuenssina erityisesti esinekokoelmien parissa, joten tekstissä luontevasti keskityn erääseen esinekokoelmiin liittyvään haasteeseen ja siihen, miten tämän haasteen voi kääntää myös mahdollisuudeksi. Kyseinen haaste on ilmiö nimeltä EINO.
Nykyään museon kokoelmiin valitut esineet kulkevat tietynlaisen prosessin läpi, jossa ne puhdistetaan, digitoidaan, numeroidaan ja pakataan. Lisäksi niiden tiedot luetteloidaan kokoelmahallintajärjestelmään. Luetteloinnissa painottuu nykyään etenkin esineeseen liittyvän kontekstin merkitys, eli mitkä ovat sen valmistukseen ja käyttöön liittyvät tiedot. Miksi juuri kyseinen esine on olennaista tallentaa osaksi museon kokoelmaa. Luettelointiprosessissa on siis monta tärkeää vaihetta. Tämän tekstin kannalta yksi olennainen vaihe on etenkin esineen numerointi. Jokainen esine identifioidaan omalla tunnistenumerollaan, joka yleensä maalataan esineeseen tai merkitään vähintäänkin siihen kiinnitettävällä numerolapulla. Numeron avulla esine voidaan yhdistää sitä koskevaan informaatioon esimerkiksi kokoelmahallintajärjestelmässä. Jos numero puuttuu, niin yhdistävä linkki objektin ja siihen liittyvän tiedon väliltä katoaa.
Kuva 1. Esimerkki esineeseen kiinnitetystä numerolapusta. Kuva: Tekniikan museo.
Kuva 2. Esimerkki esineeseen maalatusta esinenumerosta. Kuva: Tekniikan museo.
Toisinaan museon säilytystiloissa työskennellessä törmää tällaisiin numeroimattomiin esineisiin, eli tutummin EINOihin. Nimitys EINO lyhentyy sanoista “ei numeroa”. Osa EINO-oletetuista on tosin mahdollista yhdistää oikeisiin luettelointitietoihin ja sen myötä oikeaan esinenumeroon esimerkiksi esineessä olevien merkintöjen avulla. Ne numeroimattomat, joita ei salapoliisityöstä huolimatta onnistuta tunnistamaan, jäävät EINOiksi. Perehdytäänpä seuraavaksi hieman näiden EINOjen syntyhistoriaan.
Tekniikan museon kokoelmat ovat karttuneet jo useamman vuosikymmenen ajan. Tähän ajanjaksoon on mahtunut monenlaisia vaiheita. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon talkootoiminta, jota toteutettiin pitkään museon perustamisvaiheesta lähtien. Jokaisesta museokokoelman osa-alueesta, kuten esimerkiksi maanmittaus tai puhelinala, vastasi kyseisen alan talkooporukka. Näistä ajoista ajatus museotoiminnasta on hiljalleen muovautunut nykyiseen muotoonsa ja samalla esimerkiksi kokoelmien hoitoon liittyvät prosessit ovat muuttuneet ja museoammatillistuneet. Myös ajatus siitä, mitä on olennaista tallentaa on muuttunut.
EINOjen kohdalla esineeseen liittyvät tiedot ovat syystä tai toisesta vuosien saatossa kadonneet. Voi myös olla, ettei niitä ei ole alunperinkään tallennettu. Erilaisten vaiheiden ja niihin liittyvien muutosten ohella yksi syy tähän on varmasti ollut resurssien puute. Työntekijöitä on ollut vähän, minkä myötä työt ovat kasautuneet eikä esineitä ole ehditty luetteloida. Toisaalta myös epäsuotuisat säilytysolosuhteet voivat mahdollistaa sen, että tiedot ja merkinnät ajan myötä katoavat. Lisäksi inhimillisten erehdysten ja unohdusten mahdollisuus on aina läsnä. Näiden ja varmasti monien muiden tapahtumien yhteisvaikutuksesta kokoelmatiloihin on päässyt syntymään EINOja.
Kuva 3–6. Esimerkkejä EINO-esineistä. Kuva: Tekniikan museo.
Artikkelin kirjoittanut: Taru Tervo
Tekniikan ansiosta tämäkin on mahdollista
Tekniikan museon rahankeräys on auki ja siitä löytyy lisää tietoa osoitteesta:
https://www.tekniikanmuseo.fi/lahjoita/
