Näyttelytuottaja Riina Linnan kommenttipuheenvuoro Kipinästä se alkoi – 100 vuotta suomalaista radioamatöörirakentelua on julkaistu ensimmäisen kerran Radioamatööri-lehdessä 4/2021.
Näyttelyn viimeiset vaiheet ovat vielä edessä: esineitä asetellaan vitriiniin mahdollisimmat kauniisti, mietitään suuntia ja korkeuksia ja onko tasapainoista; tekstejä viimeistellään ja katsotaan missä ne olisivat mahdollisimman hyvin näkyvillä, mutta eivät peittäisi taas esineitä. Konkreettista työtä käsillä tehdessä on ollut jo nyt aikaa miettiä, että miten meni.
Aloite ITE-näyttelystä tapahtui loppukesästä 2020, mutta tekeminen toden teolla käynnistyi, kun saatiin sopimukset tehtyä. Meillä oli melkein kiire, olihan näyttely määrä avata maaliskuussa. No, marraskuussa museot suljettiin ja silloin ekan kerran keskusteltiin, että jatketaanko vai ei. Jatkettiin, ihan täyttä höyryä.
Meistä muodostui hyvä projektitiimi, Heikki (Lempola), Memma (Merja Koivaara) ja minä. Olen vieläkin vähän ihmeissäni miten tässä videokokousten sarjassa me kuitenkin hitsauduttiin tiimiksi. En ole varma ihan missä kohtaa se tapahtui, jossa tuossa keväällä kuitenkin. Ollaan hoidettu asioita, mutta myös vähän petytty (koronan takia avajaispäivämäärää siirrettiin kahdesti) ja jaettu suru, mutta on myös naurettu ja ihmeellisesti välillä ollaan oltu ihan samalla aaltopituudella. Ja kuitenkin ensimmäistä kertaa näin näitä ”minun” projektitiimiläisiäni vasta huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa, kun he toivat esineitä museolle. Uskoisin, että olemme olleet voimavara toisillemme tässä hommassa ja se on ollut ihanaa huomata, että sellainen yhteys ja tiimihenki on syntynyt, vaikka on tehty lähes pelkästään videoyhteyksin töitä.
Itselle tämä on myös uudenlainen tapa tehdä näyttelyä. Eikä vain minulle vaan myös ihan koko Tekniikan museolle. Tietenkin museot ovat hyödyntäneet asiantuntijoita iät ja ajat näyttelyjä tehdessä, mutta tässä näyttelyprojektissa Tekniikan museon tavoitteena on ollut tarjota tila ja puitteet näyttelylle sekä ohjata tiimiä näyttelynteon prosessin eri vaiheissa. Olen ollut tuki ja fasilitaataattori ja radioamatöörimaailman suhteen ummikko, kuten arvelen monen meidän asiakkaammekin olevan. Näyttelyn koko konsepti, esineet ja niihin liittyvä keruu ja muu logistiikka, ja esineiden ryhmittelyn perusidea ja tekstit ovat kaikki sralilaisten aktiivien tekemään. Koronan takia tämä viimeinen esineiden asettelun vaihe tapahtuu ihan minun omin voimin, mutta ilman koronaa olisi siinäkin kiva ollut ottaa Heikin ja Memman panosta mukaan. Minun mielipiteitäni on toki kysytty – ja kuultu – sisältöön liittyen, mutta koko ajan on ollut selvää, että minä katselen tätä näyttelyä sisällöllisesti ummikkona, näyttelyntekemisen asiantuntijana.
Tämä yhteiskehittämisen tapa on ns. kuuminta hottia museoissa (vaikka sanonta vissiin ei) ja tämmöinen roolinvaihto on ollut ihan jännä. Se on kyllä selvää, että olenhan minä aika hölösuu ja välillä ehkä liikaakin äänessä, mutta kun on tarpeeksi kauan tehty tätä yhdessä, puoli vuotta, ollaan opittu toistemme tavoille ja arvostetaan toinen toisiamme. Tämä on ollut tällaiseksi pilottiprojektiksi todella hyvä ja onnistunut ja oppeja tarttunut mukaan. Tarkoitus on tehdä tästä koko prosessista myös jonkinlainen menetelmäopas, jota me täällä museossa (ja kaikki mahdolliset yhteistyökumppanit) voimme hyödyntää, jotta jokaisessa projektissa ei tarvitse opetella kaikkea aivan alusta. Ja Heikki on lupautunut lukemaan moisen oppaan, kunhan vaan jossain vaiheessa saan sen kirjoitettua.
Toivon että mahdollisimman moni radioamatööri tulee käymään kesällä Tekniikan museossa ja tutustuu tähän yhteistyömme tulokseen. Vaikka rakentelu ei ole ainoa osa radioamatööriharrastusta, olen iloinen, että juuri juhlavuoden näyttelyn teemaksi uskallettiin ottaa rakentelu ja nämä itse rakennetut laitteet. Toivon että kävijät ymmärtävät, että tällaiseen näyttelyyn on vaadittu lukuisia kokouksia, sähköposteja, työtä ja yhteiseen tavoitteeseen sitoutumista. Näyttely ei synny ihan kädenkäänteessä, mutta uskon ja toivon, että prosessi on ollut antoisa myös tiimille ja laajemminkin Sralille. Kipinä on syttynyt minussakin!
