Mistä hiipivä kuolema saapuu kuin varkain rikkaimmankin porvarin pöytään?
Mitä tekemistä Kustaa Vaasalla on kuoleman ja kalmanhajun kanssa?
Mitä rikollista teki pyöveli Petter Falck?
Miksi suomalaiset tuutulaulut ovat niin surullisia?
Kuka kummittelee Tekniikan museossa ja miksi?
Museon Pyhäinpäivän ohjelmassa Tekniikan museolla lanseerataan uusi Vettä ja kuolemaa-niminen opastus. Opastuksella puhutaan taudeista, uskomuksista, kuolemaantuomituista, tyranneista ja hulluudesta Kuninkaankartanonsaaren, Arabian ja koko Helsingin alueen historiasta. Yksittäisten ihmisten surullisten ja traagistenkin tarinoiden kautta tutustutaan raadollisempaan historiaan, jossa on olemassa kummituksiakin kauhistuttavimpia asioita.
Tämän opastuksen synnyn taustalla ovat museon suositut Vettä ja elämää-opastukset, joita on pidetty kesäkausina jokaisena aukiolopäivänä. Vettä ja elämää-kierroksella on tutustuttu Kuninkaankartanonsaaren ja Vanhankaupunginlahden alueen historiaan ja vedenpuhdistukseen. Miksi vedenpuhdistukseen? Koska tällä pienellä saarella sijaitsevat Helsingin ensimmäiset vedenpuhdistuslaitokset sekä ns. länsirannalla vesilaitoksiin liittyvät turbiinipumppulaitos, vesi- ja höyryvoimala. Tämän kesäisen kepeän Vettä ja elämää -kierroksen vastapainoksi ja pyhäinpäivän teemoihin sopivaksi tehtiin Vettä ja kuolemaa -opastus, ja joka siis kokee päivänvalon… hmmm… yönhämyn pyhäinpäivänä.
Alunperin Helsingin kaupunki perustettiin nykyiselle Vanhankaupungin alueelle sitä edeltäneen Koskelan kylän kohdalle vuonna 1550. Alueelle rakennettiin kaupungin ensimmäinen kirkko ja hautausmaa sekä iso kartano, joka toimi mallina kaupungin talonpojille ja alueen taloudellisena veturina. Kartano sijaitsi Kuninkaankartanonsaarella ja hallinnollisena keskuksena toimi myös sotajoukkojen välietappina ennen sotatantereille lähtöä. Kovat linnaleirirasitukset eli armeijan muonitus ja ylläpito lankesivat alueen asukkaiden hoidettavaksi. Jo syksyllä 1555 Helsinkiin keskitetyn sotaväen suuri määrä ja palkkarahojen viipyminen saivat asemiehet ottamaan haluamansa väkivalloin ja molemminpuolista mukilointia tapahtui tuona syksynä.
Helsingin perusti tuolloin kuninkaana ollut Kustaa Vaasa, joka himoitsi omaan valtakuntaansa kilpailijaa kukoistavalle Räävelille (Tallinna). Kustaa Vaasa oli omien aikalaisten silmissä tyranni, joka itsekin oli nähnyt väkivaltaa ja raakalaismaista vallankäyttöä Tukholman verilöylyssä 1520 ja jatkoi kammoksuttavia tapoja omalla valtakaudellaan. Hänen vihollisensa yrittivät kaikenlaisia temppuja kuninkaan pään menoksi, mutta useimmiten nämä hankkeet eivät onnistuneet. Erään tarinan mukaan kuningas meinattiin räjäyttää kirkonmenojen aikana piilottamalla ruutitynnyri kuninkaan penkin alle. Tämä suunnitelma ei toteutunut, koska yksi salaliittolainen kovassa humalassa tuli kerskuneeksi tulevasta pamauksesta ennen suunnitelman toimeenpanoa ja juoni paljastui. Vaasan langettama rangaistus oli selkeä varoitusmerkki myös muille samanlaisia ajatuksia hautoville vihamiehilleen: seitsemän asiaansekaantunutta saksalaista hakattiin palasiksi torilla.
Kuninkaiden elämässä kuolema kurkisteli siis salaliittolaisten hahmossa joka nurkan takaa, mutta paremmin ei ollut asian laita tavallisen kansan keskuudessa. Jos ei kuolo korjannut kaupunkilaisia nälällä ja puutteella niin tartuntataudit, tulipalot ja väkivaltaisuudet joko sotilaiden toimesta tai oman kylän naapurin tekemänä varjostivat arkea. Kummalliset ajan tavat ja yhteiskuntajärjestys yhdistettynä puutteeseen ja nälkään saattoivat ajaa epätoivoisiin tekoihin: tavallisesta kutomon työmiehestä tilaisuus teki varkaan, piika tappoi salavuoteudesta syntyneitä lapsia, kipakkaa ja pahasuista naapuria saattoi kateellinen kyläläinen syyttää noidaksi. Mikäli rikos voitiin todistaa silminnäkijän tiedoin tai syytetty itse tunnusti, sai edellä mainituista teoista pahimpana rangaistuksena kuolemantuomion ja sen täytäntöönpano tapahtui mestauspaikalla, joista ensimmäinen oli Hämeentien varrella, Hirsipuunkalliolla.
Tämän kierroksen jälkeen saatat myös iloita nykyaikaisesta vedenpuhdistuksen korkeasta laadusta. Kaivoja ei turhaan olla liitetty kauhutarustoissa pahojen asioiden alkulähteiksi. Saastunut vesi tartutti ja tappoi tuhansia ihmisiä laajimmassa koleraepidemiassa vuonna 1852. Ja miten syntyikään Kauppatorin kupeessa olevan Kolera-altaan nimi? Eikä pelkästään saastunutta vettä voida syyttää tartuntatautien leviämisestä: ilmasto, säät ja niiden arvaamaton vaihtelu ovat kylväneet kuolemaa suoranaisella nälänhädällä. Suuret kuolonvuodet 1600-luvun lopulla olivat maan katastrofaalisimimmat. Yksi kolmasosa koko Suomen silloisesta väestöstä menehtyi ja ihmisiä kuoli teiden varsille, eikä kaikkia ehditty heti haudata. Kerjäläistulvat levittivät tauteja ja joukkohaudat pullistelivat tuhansista nimettömistä vainajista.
Vettä ja kuolemaa-opastuksella elämän elementtinä pidetty vesi siis muuttuu kuoleman tuojaksi. Vantaan joen lampaan vaatteet tippuvat ja alta paljastuu Tuonelan synkkä virta, jossa kohti kauhun loputonta merta virtaavat mustaakin mustemmat ihmiskohtalot. Mikäli pimeämpi historia kiinnostaa sinua, saatat hullaantua tästä kierroksesta.
Irene
