Tekniikan maa -näyttelystä tuli podcast

Apua, mitä ihmettä mä olen tekemässä, täähän on ihan hirveetä, kuinka kummassa joku voisi olla kiinnostunut jostain keski-ikäisen naisen jorinoista, kun ei se saa edes kysymystä esitettyä?

Blaa blaa blaa eli miksi podcast?

Aloittaessani tätä pientä blogikirjoitusta laitoin Facebookin museolaisten ryhmään pari kysymystä podcasteihin liittyen. Ihanat kollegat jakoivat siellä ketjussa omia podcastejaan ja teinkin siitä koostetta itselleni. Samalla huomasin, ettei ajatuksemme vahvistaa ja laajentaa näyttelyjen teemoja podcast-keskusteluilla ollut mitenkään ainutlaatuinen. Samaan ratkaisuun on päätynyt moni, miksi myös me?

Tekniikan maa -podcast sai ajatuksena alkunsa noin vuosi sitten, keväällä 2022. Miten voisimme lunastaa lupauksemme ajassa elävästä perusnäyttelystä, kun se näyttely on avattu vuonna 2017 ja siellä on toistaiseksi lähinnä tehty pieniä huoltotoimenpiteitä? Kuinka uudistaa näyttelyä niin, ettei ajaudu vararikkoon?

Olen ahkera podcastin kuuntelija, ja olin osallistunut korona-aikaan Suomen Tiedetoimittajain liiton koulutukseen, jossa Lotta Vuorio kertoi omasta prosessistaan podcastin parissa. Ei siinä kamalan kauaa mennyt, kun joku meistä oli saanut sen podcastin päähänsä ja minä siitä innostuin: nyt voitas mekin kokeilla!  Plussat moneen muuhun valmiin näyttelyn uudistustyö-ideaan verrattuna olivat selkeät: edullista (ei ilmaista!), digitaalista (valtakunnallisuus), samassa näyttelyyn lisäsisältöä keskustelunkatkelmina (QR-koodien paluu) ja konkreettinen osoitus siitä, että me museossa osataan ja uskalletaan käydä ajankohtaiskeskustelua tekniikkaan liittyvistä aiheista.

Ajattelin seuraavaksi listata, miten projekti eteni: vaihe vaiheelta. Teimme tämän ensimmäisen kauden lähes omin voimin ja hyvin kokeilevassa sekä kokeilusta oppivassa hengessä. Tämä kokemuksen reflektointikin on osa tätä oppimisprosessia.

HUHTI-TOUKOKUU

Hei me excelöidään! 

Projekti aloitettiin listaamalla Exceliin näyttelystä aiheita, jotka ovat jotenkin ajankohtaisia, ja mahdollisia yhteistyötahoja. Varsin nopeasti listassamme oli lähes 30 eri aihetta. Viimeistään tässä vaiheessa kävi selväksi itsellenikin, että vuonna 2017 valmistuneen Tekniikan maa -näyttelyn käsittelemät aiheet ovat suomalaisen tekniikan ja teollisuuden näkökulmasta aikaa kestäviä klassikkoja, jotka edelleen luonnehtivat Suomea sekä meitä suomalaisia – olemme todellakin tekniikan maa.

Tämä harjoitus myös vahvisti ajatusta, että Tekniikan maasta olisi löydettävissä sellaisia aiheita, joiden kautta Tekniikan museo voisi alkaa rakentaa positiotaan tekniikkaan liittyvän keskustelun osapuolena – ei vain tekniikan menneisyyden näkökulmasta vaan ajankohtaisten ilmiöiden kautta. Excelöinnin perusteella päätä pahkaa lähdimme myös ajattelemaan, että tehdään kerralla useampi jakso, pilottikausi. Näin saisimme monipuolisemman käsityksen kokonaisuudesta suunnittelusta vierashankintaan, sisältöihin, ilmeeseen sekä tietenkin itse äänityksiin ja editointiprosessiin asti.

KESÄ-ELOKUU

Vierashankinta – helpompaa kuin pelkäsin

Kesän aikana olin aina satunnaisissa väleissä pyöritellyt erilaisia kausiteemoja mielessäni. Energia ja erilaiset materiaali- ja raaka-aineriippuvuudet olivat Venäjän sodan takia paljon esillä, enemmän kuin normaalisti, joten kausi alkoi rakentua sen ympärille. Mutta miten laatia sopivan houkutteleva myyntipuhe mahdollisille vieraille? Sellainen, joka on riittävän täsmällinen mutta väljä, joka innostaa ja kannustaa, mutta josta myös välittyy uskottava kuva.

En tiedä, oliko se vain pokkaa vai parin vuosikymmenen työn rakentamaa ammatillista itsetuntoa, mutta kysely viidelle taholle lähti näppäimistöltä yllättävän nopeasti. Yhdeltä taholta ei tullut vastausta, ehkä oli väärä sähköposti, mutta neljä kyllää sain – yllättävän nopeasti ja innostuneesti. Ehkä podcastien suosio näkyi myös tässä?

Viisi jaksoa pilottikaudella kuitenkin on, mistäs se viides sitten tuli? Kuuntelen aamuisin radiosta Ykkösaamua, kun poljen töihin. Siellä oli vieras puhumassa asiasta, joka liittyi kauden teemoihin – ja eikun sähköpostia hänelle. Kyllä-vastaus tuli muutamassa päivässä. Nyt oli niin sanotusti kausi kasassa.

LOKA-MARRAS

Kilpailutusta ja pähkäilyä – mitä osataan itse, mitä ostetaan ulkoa

Tekniikan museolla ei ole äänittämiseen sopivaa studiotilaa eikä oikein välineitäkään. Koska ei ollut vielä varmuutta, jatketaanko podcastia kauden jälkeen vai ei, ajateltiin ostaa ulkopuolelta ainakin äänitys ja editointi. Tarjouspyyntöön laitettiin myös muut podcastin kannalta tärkeät asiat: ilme, äänet (intro, outro, väli-jinglet) ja valmiin tuotteen jakelu.

Lopulta ääni- ja ilmeasiat päätettiin hoitaa museon sisäisesti. Äänten kanssa saimme arvokkaita neuvoja Artlabista, mutta museomestari Antti Salminen teki kaikki tarvittavat äänielementit. Museon markkinointiasiantuntija Ilkka Iijalainen loi podcastille logon, joka sopi yhteen museon 2022 aikana uudistetun ilmeen kanssa. Tästä olen oikeastaan näin jälkikäteen todella iloinen, sillä osaavat työkaverit pääsivät loistamaan.

Äänitys ja editointikumppaniksi valikoitui Artlab, ja pystyimme aloittamaan projektin aikatauluttamisen eli äänitysten kalenteroimisen. Jälkiviisaana voin sanoa, että päättäessämme ostaa editoinnin, en tuossa vaiheessa vielä ymmärtänyt, kuinka paljon omaa aikaani editointi tulisi silti viemään. Lokakuun lopussa äänitykset sovittiin tammikuun alun kahdelle viikolle.

Olen aika ennakoiva, en oikeastaan lainkaan viime tipan ihminen, joten lokakuun loppuun ajoittui myös itselleni tärkeä aika jaksosisältöjen sekä podcastin rakenteen ja rytmin kanssa. Minulla oli ihana viikko Keski-Savossa mökillä tämä ajattelutyön parissa. Sain mielestäni OK raamit kasaan, perehdyin aiheisiin ja keskustelijoihin.

JOULUKUU

Eli kun alkoi pelottaa

Äänitykset oli sovittu heti joululomien jälkeiseen aikaan, joten joulukuussa viestittelin vieraiden kanssa jaksoista, keskustelun teemoista, rakenteesta ja ennen kaikkea siitä, millaista tunnelmaa ja fiilistä toivoin keskustelun välittävän.  Alla tärkeimmät pointit, joita välitin sisältöasioiden lisäksi asiantuntijavieraille:

• rento asiantuntijapuhe, ei pönötystä
• oma roolini utelias kanssakeskustelija, ei haastattelija
• tavoitepituus 30-40 minuuttia
• ajassa pinnalla olevat aiheet 

Jatkoin edelleen podcastien kuuntelua (teen sitä paljon muutenkin), mutta ajoittain huomasin analysoivani erilaisia asioita kuulemastani, toivoen oppivani erilaisista rakenteista ja genren konventioista. Sain myös omaa henkilökohtaista valmennusta Suomen Tiedetoimittajien liiton hallituskaveriltani. Siinä tuli jutellessa myös pieni pelkoitku. Siis minuahan jännitti ihan älyttömästi.

TAMMIKUU

Tunteiden vuoristoradalla

Tietenkin sain ennen sovittuja äänityksia flunssan. Siis sen verran aikaisin, että olin tervehtynyt työkuntoiseksi, mutta puhuessa yskä vaani ja ääni oli hieman käheä. Ensimmäisessä äänityksessä yskä pilasikin omaa tunnelmaa, mutta editoinnissa saatiin tehtyä ihmeitä eikä ulkopuolinen huomaa köhää.

Äänitykset vedettiin putkeen peräkkäisinä päivinä, mikä oli sekä hyvä että huono ratkaisu. Itselleni kuitenkin sopi tämä puristus, mutta otin myös ääniteknikon vinkistä vaarin ja kuuntelin editoimattoman tallenteen ennen seuraavaa keskustelua. Näin sain korjattua pahimmat virheeni ennen seuraavaa jaksoa. Joku rytmi ja rutiini siihen hommaan ehti tulla, ja aloin itsekin rentoutua. Tuntui jopa hyvältä.

Romahdus tuli pian, editoinnin alkaessa. Voivottelin tätä työkavereilleni ja tuskastelin keskustelueditointien kanssa. En vieraiden takia, vaan ihan omaa kyvyttömyyttäni ja noviisiuttani. Tein editointia Artlabin tarjoaman kommenttityökalun avulla. Siinä työssä omat pitkähköt jorinat sekä kiteyttämisen puute, ja siis ihan vain oma ääni, alkoi tympiä. Antti, se äänet tehnyt työkaveri, joka on tehnyt myös kuunnelmia ja muita vastaavia, kuunteli valitustani kuitenkin sujuvasti sanoen, että olen nyt siinä vaiheessa prosessia missä kuuluukin tuntua juuri tuolta.

Sitten alkoi tulla editoituja jaksoja toiseen kommentointiin. Ja mitä ihmettä! Omat editointivalinnat, podcastin äänet ja yleinen löysän poistaminen olivat tehneet taikoja. Jaksothan olivat ihan ok, osa jopa omaan korvaan tosi hyviä. Sekin jakso, jonka ensimmäinen editointikierros tuotti erityisesti tuskaa, oli aivan mahtavan hyvä valmiina kokonaisuutena. En vieläkään oikein tiedä, miten tämä tapahtui. Erilaisia poistoja jaksoihin tuli leikkaamattomaan keskusteluun keskimäärin reilun 10 minuutin verran.

HELMIKUU

Lanseeraus ja markkinointi, ei omia vahvuuksiani

Oma kiinnostukseni ja oikeastaan siis osaamiseni loppui tähän vaiheeseen. Mutta onneksi ei tässäkään ole tarvinnut tehdä töitä yksin, vaan sain apua museon viestinnän asiantuntijalta Päivi Kaprilta. Minun tiedoteluonnokseni muuttui tolkulliseksi, podcastille ideoitiin oma lanseeraustapahtuma ja tehtiin viestintäsuunnitelma. Tämä blogikirjoituskin on tavallaan osa sitä, vaikka tärkein näkökulma onkin avata kollegoille, miten prosessi meillä meni.

Sen verran kauan olen museossa työskennellyt ja erilaisia upeita projekteja nähnyt meillä sekä muualla, että niiden äärellä välillä harmittelee, että niin harva niistä tietää. Tämän podcastin kanssa yritämme olla sitkeitä ja monipuolisia. Aiheet ovat ikivihreää klassikkokamaa, ja aiomme nostaa niitä keskusteluun tilaisuuden tullen. Maksettua somemarkkinointia teemme pienimuotoisesti ja vaikka viraali-ilmiöksi Tekniikan museon podcastista ei ehkä ole, yritämme jakaa tätä tietoa (niin kokonaisesta kaudesta kun yksittäisistä jaksoista) uutterasti. Käyn seuraamassa Spotifyin kuuntelulukuja ja yritän miettiä, missä ja miten tästä voisi vielä viestiä. Saa nähdä!

Mutta mitä jos me museot tukisimme tässä toinen toisiamme? Varsinkin somessa, ja myös osin noilla jakelualustoilla, ylemmäs suosituksissa pääsee, kun orgaaninen kuuntelu ja jakaminen lisääntyy. Mitäs jos vinkkaisimme omissa kanavissamme omia yleisöjä kiinnostavia, muiden museoiden podcasteja? Tästä syntyi idea jatko-osaan tälle blogikirjoitukselle – aloin koota muiden museoiden podcasteja ylös. Ensi kuussa jaan teille siis vinkkejä siitä, mitä ehdottomasti kannattaa ottaa kuunteluun!

---

Kuuntele Tekniikan maa -podcastia täältä!