Seurasaari on yksi Helsingin rakastetuimpia kulttuuri- ja ulkoilukohteita. Eikä ihme: onhan saari Länsi-Helsingin vihreä keidas museotaloineen, monipuolisine kasvustoineen, linturuovikkoineen, oravineen, supikoirineen ja lepakkoineen.
Ulkoilualueen ympäri kiertävä, suosittu kävelyreitti ohittaa saaren kaakkois- ja eteläpäädyssä kolme pienehköä lampea. Lammella puljaavia vesilintuja seuraileva ulkoilija tuskin useinkaan tulee ajatelleeksi, että lampien olemassaolo on seurausta menneen ajan teollisesta toiminnasta.
Ennen kaikille avoimen kansanpuiston perustamista 1890-luvulla Seurasaari oli Meilahden kartanon laidunsaari. 1800-luvun alkupuolella siellä sijaitsi myös tiiliruukki – alueelta kun oli saatavissa savea, jota tarvittiin tiilien valmistuksessa. Seurasaaren lammet ovat näitä vanhoja savenottopaikkoja.
Tiilen käyttö rakennusmateriaalina periytyy Suomessa jo keskiajalle, mutta todellisen sysäyksen teollinen tiilen tuotanto sai hieman ennen 1700-luvun puoliväliä Viaporin linnoituksen rakentamisen myötä. Tuolloin Helsingin seudulle ja Uudellemaalle perustettiin useita tiiliruukkeja.
Uusien ruukkien myötä tiilen käyttö lisääntyi 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella. Puutalovaltaisten kaupunkien suuri tulipaloriski niin ikään joudutti tiilen yleistymistä rakennusmateriaalina. Tiili otettiin käyttöön paitsi teollisuus- ja asuinrakennusten, myös koulujen, kirkkojen ja sairaaloiden sekä muiden julkisten rakennusten materiaalina.
Julkiset rakennushankkeet synnyttivät erityisesti kaupungeissa erilaista teollisuutta ja yrittäjyyttä, mihin rakennuskaanoniin myös Seurasaaren tiiliruukki savikuoppineen asettuu. Seurasaaressa tehtyjä tiiliä kerrotaan käytetyn muun muassa Nikolain kirkon, Helsingin yliopiston ja Valtioneuvoston linnan rakennustarpeina.
Seurasaaren kansanpuiston rakentamisen yhteydessä savenotosta muistuttavat kuopat padottiin lammiksi. Samalla niiden läheisyyteen rakennettiin saaren Isännän talo pihapiireineen, laivalaituri odotustiloineen, sekä arjen raadannan väsyttämiä työläisiä sunnuntaiflaneeraukselle kutsuva pikanttien hiekkateiden verkosto.
Marianna
Tekniikan ja teollisuuden jälkiä on blogisarja, jossa Tekniikan museon väki tarkastelee menneen tekniikan ja teollisuuden jättämiä jälkiä erilaisissa ympäristöissä. Sarja päivittyy harvakseltaan; löydät kaikki julkaistut osat blogista tagilla Tekniikan ja teollisuuden jälkiä.
