Tarinat peliin -hankkeen käynnistyessä syksyllä 2017 olimme vielä täällä museolla korviamme myöten kiinni Tekniikan maa -näyttelyn tekemisessä.
Tarinat peliin -hankkeen käynnistyessä syksyllä 2017 olimme vielä täällä museolla korviamme myöten kiinni Tekniikan maa -näyttelyn tekemisessä. Kajaanin ammattikorkeakoulusta (KAMK) oli tullut monen hengen delegaatio pitämään meidän kanssamme avauspalaveria kesken pahimpien kiireiden. Koska hankemuseoita oli kuitenkin myös muita meidän lisäksemme, sopi se KAMKilaisille hyvin, että meidän pelin suunnittelu alkaisi vasta vuodenvaihteessa. Silti alkuun en siis ollut kovin innoissaan uudesta “nakista”, erityisesti koska pelit ja virtuaalimaailmat eivät mitenkään olleet tuttuja. Mutta niin vain pääsi käymään, että hankkeen kuluessa innostuin, opin itse ja muilta ja lopputulokseenkin olen supertyytyväinen. Miten tässä siis näin kävi?
Pääsin sanomasta, että pelit ja virtuaalimaailmat eivät ole tuttuja. En harrasta niitä oikeastaan mitenkään. Mutta olenhan minä ollut mukana muutamassa Tekniikan museon peliprojektissa aikaisemminkin. Kuitenkin aina ennen nojannut asiantuntevamman, pelaavamman, kollegan tukeen. Nyt nämä kollegat olivat muualla. Mutta opit näistä aikaisemmista projekteista eivät olleet hävinneet mihinkään. Varsinkin TekGame-mobiilipelin kehittäminen 2008-2011 ja Mökki kuntoon -pelin tekeminen keväällä 2014 ovat olleet tärkeitä oman osaamisen kehittymisen kannalta. TekGame opetti ylipäätään pelillistämisestä näyttely-ympäristössä. Mökki kuntoon taas konkretisoi miten pelillisyys ja hauska ja houkutteleva käyttöliittymä muuttaa tylsänä pidetyn turvallisuusvalistuksen sellaiseen muotoon, että jopa teinit pelasivat peliä vapaaehtoisesti.
Yksi tärkeimmistä opeista aikaisemmista peliprojekteista on rajaaminen. ESKO valikoitui meidän tiimissä pelin aiheeksi, koska tunnemme ESKOn tarinan hyvin ja aineistoja on helposti saatavilla. Aihe ei kuitenkaan ole peli, ei tarina eikä pelin konsepti. Miten aiheesta eteenpäin? Kunnon akateemisen asiantuntijan tapaan aloin googlettaa. Erilaisilla suomeksi ja englanniksi tehdyillä tarina + peli -hauilla löysin diaesityksiä, opinnäytetöitä ja artikkeleita, jotka avasivat minulle mitä peleissä tarinalla tarkoitetaan. Kun jostain luin, että tasohyppelypeli Mario Brosissakin on tarina*, silmäni avautuivat – olin ajatellut tarinat ja pelit aivan liian monimutkaisesti. Emme ole luomassa kymmenien pelituntien maailmoja vaan tekemässä jotain yläasteikäisiä kiinnostavaa, muutaman minuutin mittaista peliä meilel tärkeää museoesinettä ja sen toimintaa avaamaan.
Toinen googlailun aihe oli suositut VR-pelit, tarkemmin ottaen alle 18-vuotiaille tarkoitetut VR-pelit (hyvin moni VR-peli on K16 tai K18). Suosikkina muutamallakin listalla oli Job Simulator, missä sijaisena joutuu puikkoihin milloin missäkin työympäristössä. (Esimerkkinä yksi gameplay toimistotöissä https://www.youtube.com/watch?v=jF6RzK50fDs) Tästä innostuin itse niin paljon, että kun Niko ja Anssi saapuivat helmikuussa 2018 Kajaanista kuvaamaan ESKOa 3D-mallintamista varten, mainitsin tämän pelin esimerkkinä. Ja siitä sitten lähti keskustelu, jonka lopputuloksena (alle tunnissa!) meillä oli kohderyhmälle sopiva pelikonsepti ja Niko ja Anssi jo miettivät pelimekaniikkaa yms.
Oikeassa elämässä ESKOa rakennettiin TKK:n kemian laitoksen ullakolla. Rakennus oli (nykyisin Meetropolian rakennus) Hietalahden torin laidalla. Autenttisia kuvia, jossa näkyisi huonetta ja miljöötä ei ollut käytettävissä, joten huone pelissä on mielikuvituksen tuotetta. Näkymät Hietalahden torille saatiin tuotettua aika todenmukaisina Finnasta löytyneideän kuvien perusteella. Jo parin kuukauden päästä 3D-kuvauksesta sain nähdäkseni ensimmäisen demovideon ja huomasin, että ESKO-pelin visuaalinen ilme, mallinnuksen yksityiskohtien ja realistisuuden taso ovat selvästi sukua Job Simulatorille. Ja hyvä niin, se näytti jo siinä vaiheessa tosi hyvältä.
Syksyllä 2018 ESKO-peliä testattiin niin museolla kuin Kajaanissa erilaisten ryhmien kanssa. Saadun palautteen perusteella pelin sisäistä opastusta lisättiin ja ohjainten toimintaa justeerattiin. Minä olen yksi niistä (en onneksi ainoa) testikäyttäjistä, joka ei meinannut saada painettua nappuloita ohjaimella, vaikka miten yritin. En siis saanut pelattua ESKOa läpi, vaikka näin, että muut testaajat pääsääntöisesti se hanskasivatkin.
Maaliskuun lopulla oli lopullisen version hyväksymisen aika. Yllätyin iloisesti, kun minulle sanottiin, että pelin lopullinen versio on Steamissa, että “voin käydä lataamassa sen ja pelata läpi” ennen skype-kokoustamme. Meidän ESKO, Steam-pelikaupassa! Ilmaispelinä toki, mutta ihan oikeassa pelikaupassa, missä ihan oikeat pelaajat pelejä ostavat ja pelaavat. (https://store.steampowered.com/app/1045140/ESKO/)
Usein kuulee museokollegoiden sanovan että “ei, mä en pelaa”, selityksenä peleihin liityvän osaamisen puutteeseen. Olen itsekin näin tokaissut ja kai siis ajatellut, että pelit ovat niin erityislaatuinen sisällöntuotannon muoto, että pelaajatausta on välttämätön. Mutta sen verran monessa olen ollut mukana, ja nyt vielä aika keskeisessä roolissa, että voin sanoa ennakkoluulojeni olevan höpöhöpöä. Omaksi osaamiseksi riitti, tälläkin kertaa, aika tavallinen museolaisen sisällöntuotantotyö asiaan kuuluvine perehtymisineen teemoihin ja esitystapoihin. Tätähän se työ museoissa on. Lisäksi minusta pelien ja toiminnallisten näyttelykohteiden tekemisessä on paljon samaa. Yksinkertaistamista, päätavoitteen kirkastamista, erilaisten mediamuotojen yhteispelin miettimistä, mikä on käyttäjän rooli ja miten hänen toimintansa vaikuttaa viestin ymmärtämiseen. Pelimekaniikka ja peleille erityiset esittämisen tavat ja logiikat tulivat KAMKin peliteknologian opiskelijoilta.
Yhteistyömme lopputuloksena syntynyt ESKO-peli on ollut nyt muutaman viikon Steam-pelikaupassa Ennen pääisiäistä sain Kyöstiltä KAMKista viestin: “Vaikka kyseessä on selkeästi suomenkielinen peli, sitä on ladattu ympäri maailmaa ja yhteensä latausmäärät ovat yli 1300 kappaletta, keskimääräinen latausmäärä vajaat 90 kappaletta päivässä. Tämä on varsin hyvin pelille, jolle ei ole minkäänlaista markkinointia tai lisänäkyvyyttä.” Yksi pelistä suosituksen ja arvostelun jättäneistä oli saksankielinen, joka kommentoi, että pahasti haittaa vaikkei suomea osaakaan.
Ei hassumpaa, sanoisin! Iso kiitos yhteistyöstä kaikille, mutta aivan erityisesti Kajaanin ammattikorkeakoulun peliteknologian opiskelijoille ja opettajille, Kyöstille, Tanjalle, Nikolle ja Anssille.
T. Riina
*Wikipedian kertoo seuraavaa: Pelin yksinkertainen juoni sijoittuu Sienivaltakuntaan, jonka ilkeät koopa-kilpikonnat kuninkaansa johdolla ovat valloittaneet. Sienialamaiset on vangittu, ja valtakunnan kruununperillinen, prinsessa Peach on siepattu ja viety Koopan linnaan, joka on pelin viimeinen kenttä. Pelaaja ottaa itselleen putkimies Marion roolin. Pelin päätavoitteena on matkata läpi Sienivaltakunnan, tuhota Koopa-armeija sekä pelastaa prinsessa.
