Mediatarinat jakoon! – toimintamallin kirjoitustyö etenee ja hommat alkavat olemaan ihan hyvällä mallilla. Raakaversio käsikirjoituksesta on valmis ja pikku hiljaa voidaan miettiä taittoa ja kuvitusta.
Mediatarinat jakoon! – toimintamallin kirjoitustyö etenee ja hommat alkavat olemaan ihan hyvällä mallilla. Raakaversio käsikirjoituksesta on valmis ja pikku hiljaa voidaan miettiä taittoa ja kuvitusta. Kirjoittaessani ja työpajamallia suunnitellessani mieltäni ovat askarruttaneet sosiaalisen median ikärajat. Tämä lienee luonnollista, sillä hankkeessa lähdettiin testaamaan sosiaalisen median käyttöä palvelualustana. Alla asian tiimoilta syntynyttä pohdintaa ja vähän asiaakin.
Teini-iän voi tiivistää yhdellä sanalla – kypsyminen. Se tarkoittaa mahdollisuutta kasvaa ihmisenä, kokeilla rajojaan ja itsenäistyä. Se tarkoittaa myös uuden oppimista. Kasvaminen saattaa olla välillä kivuliasta ja oppirahaa saatetaan maksaa muodossa jos toisessa – etenkin näin digitaalisena aikana. Nuoruuteen kuuluu myös ryhmäpaine.
Rajojen kokeilu ja ryhmäpaine saattavat johtaa tilanteisiin, joissa tilannetaju pettää ja ylilyöntejä ja noloja tilanteita sattuu. Minkä takia esimerkiksi alaston Duudson Helsingin keskustassa on kyseenalainen asia, mutta Spencer Tunickin taidetempaus, jossa kuvattavaksi tulee satoja alastomia ihmisiä Tuomiokirkolle, on taidetta?
Rajanveto ei aina ole aikuisellekaan helppoa. Keväällä 2017 mediassa on ruodittu poliisien rasistista Facebook-ryhmää ja Sisäpiiri 2.0 -tapausta. Syksyllä 2016 bussien kyljessä komeili Laidun Hereford -lihatilan mainoskampanja, jossa mainostettiin tilan tuotteita sloganilla “Parempaa lihaa kuin Tinderissä”. Poliisi on sittemmin luvannut panostaa sosiaalisen median käyttökoulutukseen. Lihatila hyllytti kampanjan saatuaan huomautuksen Mainonnan eettiseltä neuvostolta. Keskustelu Sisäpiiri 2.0 – ryhmän ympärillä jatkuu edelleen.
Soveliaan ja asiallisen käytöksen määritelmät ovat kulttuuri- ja tilannesidonnaisia. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa suomalainen sekasaunakulttuuri, Abban esiintymisasut tai Met-gaalan pukuloisto. Kulttuuriyhteisön säännöt, normit ja tabut opitaan pikkuhiljaa yksilön kasvaessa aikuiseksi, ja teini-ikä on juuri se itsenäistymisen vaihe, jolloin koetellaan niin omia kuin yhteisönkin rajoja. Tilannetaju kehittyy kokemuksen kautta.
Kokemuksen karttuessa ja yksilön kypsyessä nuori oppii tarkastelemaan erilaisia ilmiöitä ja asettamaan ne oikeaan kontekstiin sekä suhtautumaan niihin kriittisesti. Tämä ei kuitenkaan tapahdu käden käänteessä. Tämän takia olemassa ovat mm. ikärajat ja ikärajasuositukset, jotka tukevat nuoren kehitystä ja kasvamista aikuiseksi sekä kriittiseksi median kuluttajaksi nuoren omassa tahdissa. Aikuisen on hyvä pitää mielessä nuoren yksilöllinen kehitys sekä tarpeen tullen keskustella mediassa esiintyvistä askarruttavista sisällöistä.
Kasvattajankin täytyy hyväksyä omat rajansa. Kaikkea ei voi estää ja kaikkeen ei lasta tai nuorta voi valmistaa. Itselleni Painajainen Elm Streetillä ei ollut ehkä se paras elokuvavalinta varhaisteininä. Katsottiin se vanhemmilta salaa vuotta vanhemman kaverin synttäreillä ja VHS-kasetti käytiin hakemassa kaverin isoveljen kirjahyllystä. Nukuin ainakin puoli vuotta valot päällä. Parasta, mihin välillä pystyy, on tilanteen jälkihoito.
Elokuvien ja pelien ikärajoja määriteltäessä huomioidaan väkivaltainen, seksuaalinen, ahdistava ja päihteiden käyttöä käsittelevä sisältö. Peleissä huomioidaan lisäksi myös syrjintä, uhkapelaaminen, kiroilu sekä verkkopelaamisen mahdollisuus.
Ikärajoja noudatetaan jo melko hyvin elokuvien ja pelien kohdalla. Internetissä ikärajojen noudattaminen on kuitenkin vielä hakusessa. Moni vanhempi ei välttämättä edes tiedä, että erilaisissa yhteisöpalveluissa kuten Snapchatissa, YouTubessa tai WhatsAppissa on omille käyttäjätileille suositusikärajat ja käyttösäännöt. Useimmissa suosituissa yhteisöpalveluissa ikäraja on 13 vuotta (esim. YouTube, Facebook, Snapchat) mutta yläkouluikäisten suosiossa olevassa WhatsAppissa ikäraja onkin 16 vuotta. Hankkeessa nousi esille, että lähes poikkeuksetta jokaisella pilottiluokalla oli WhatsApp-sovellus käytössä – jopa koko luokan kesken, vaikka he eivät vielä täytä käyttösääntöjen asettamaa ikärajasuositusta.
Ollaan siis tilanteessa, jossa käytäntö ei kohtaa teoriaa ja suosituksia.Tämä asettaa mediakasvattajan mielenkiintoiseen asemaan. Pitäiskö nuoria ohjata pois kiellettyjen palveluiden ääreltä vai antaa heille parempia eväitä palvelujen käyttöön? Sanoisin, että molempia. Nuorta tuskin saa käyttäytymään toivotulla tavalla suoraan asiaa kieltämällä. Kasvattajan tulisi olla perillä siitä, mitä verkon yhteisöpalveluja nuori käyttää ja tukea hänen kasvuaan ja kehitystään keskustelemalla. Aiheeseen on myös hyvä palata tarpeen mukaan, sillä asiat muuttuvat nopeasti etenkin verkossa.
Verkon yhteisöpalvelujen ikärajoissa on huomioitu sisällön kontrolloitavuus. Verkon yhteisöpalveluissa eli sosiaalisessa mediassa pystyy kuratoimaan omaa sisältöään ja määrittelemään mitä sisältöjä tilaa. Palveluilla on myös moderaattoreita, joille voi ilmoittaa asiattomasta sisällöstä, ja ilmoittaminen on tehty helpoksi. Itse olen Facebookissa ilmoittanut asiattomasta sisällöstä käden käänteessä muutamalla klikkauksella
WhatsAppin kohdalla tilanne ei kuitenkaan ole yhtä helppo. Tämä heijastuu myös ikärajassa.
- Moderaattorina toimii keskusteluryhmän jäsen, jolla on ryhmän hallintaoikeudet. Vain nämä admin-henkilöt voivat lisätä tai poistaa ryhmän jäseniä tai antaa toisille hallintaoikeuksia.
- Itse voi hallita osallistumistaan erilaisiin kesksteluryhmiin joko jäämällä tai lähtemällä. Vain admin-henkilöt voivat lisätä jäseniä ryhmään. Mikäli osallistuminen tai kutsu keskusteluryhmään herättää kysymyksiä, näistä voi olla yhteydessä vain ryhmän admin-henkilöön.
- Vaikka jonkun käyttäjän olisi estänyt, näkyvät heidän viestinsä edelleen yhteisissä ryhmäkeskusteluissa ja he edelleen saavat viestit, joita itse kirjoittaa keskusteluryhmiin, joissa he ovat jäsenenä.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kiusaaminen WhatsAppissa on helppoa ja yleistä, sillä erotuomarina ei toimi mikään erillinen, objektiivinen taho vaan keskusteluryhmän jäsen, joka saattaa olla asiaan osallinen. Omat mahdollisuudet määrätä, mihin ryhmiin kuuluu ja mitä sisältöä vastaanottaa, ovat rajalliset. Kontaktin estäminen voidaan helposti kiertää, sillä keskusteluryhmiä voi luoda lukemattomia määriä ja niihin voidaan lisätä satoja henkilöitä. Lapsuudesta tuttu pilapuheluiden ilmiö on saavuttanut aivan uuden mittakaavan.
Kiusaamisen lisäksi palvelussa on helppo levittää sisältöä, jota nuori ei vielä kykene asettamaan kontekstiin tai tarkastelemaan kriittisesti. Siksi nuoren kanssa olisi hyvä aika ajoin keskustella, mitä sisältöjä esimerkiksi WhatsAppissa keskusteluryhmissä kiertää. Kriittisyys on hyvän medialukutaidon perusta sekä terveen mediasuhteen tärkeä rakennuspalikka.
On selvää, että tällä hetkellä eletään sosiaalisen median murroskautta. Erilaiset yhteisöpalvelut ovat vielä historian mittakaavassa uusi ilmiö ja hyviä käytäntöjä opetellaan ja kehitetään. Aivan samalla tavalla harjoiteltiin elokuvien ikärajoja 1990-luvulla, kun pääsin teini-ikäisenä ilman huoltajaa K18-elokuvaan. Tänä päivänä en saisi ostettua kassalta edes lippuja kyseiseen pätkään. Ajat ovat muuttuneet ja tiedon ja tietoisuuden kasvaessa tämä kehitys on edessä myös yhteisöpalveluissa.
– Outi
Mediatarinat jakoon on Tekniikan museon kehittämishanke. Hanketta rahoitaa Opetus- ja kulttuuriministeriö ja asiantuntijaryhmässä ovat mukana Kehittämiskeskus Opinkirjo, Mediakasvastusseura ry ja Suomen museoliitto.
