Liikkuvuushanke taas käynnissä!

Tekniikan museo sai kesällä 2015 CIMOlta Erasmus+ -rahoitusta “Tekniikan museon näyttelyuudistus 2017 – museo aikuisten oppimisympäristönä” -liikkuvuushankkeen toteuttamiseen.

Tekniikan museo sai kesällä 2015 CIMOlta Erasmus+ -rahoitusta “Tekniikan museon näyttelyuudistus 2017 – museo aikuisten oppimisympäristönä” -liikkuvuushankkeen toteuttamiseen. Hankkeen tavoitteena on kehittää museota aikuisten oppimisympäristönä. Hanke toteutetaan euroopplaisissa museoissa viikon tai kahden job shadowing -jaksoina, joiden on tarkoitus palvella paitsi lähtijöiden ammatillisen osaamisen vahvistamista, myös laajemmin museon palvelutoimintojen ja yleisötyön muotojen kehittämistä. Hankkeen tavoitteita valottava aiempi bloggaus löytyy täältä.

Liikkuvuushanke lähti rytinällä käyntiin loppuvuodesta 2015, kun palvelukoordinaattorimme Outi suuntasi Lontooseen British Museumin, Victoria & Albert museumin ja Museum of Londonin mobiilipalveluiden pariin ja museosihteerimme Maija lennähti Manchesteriin tutustumaan Manchester Museumin Museum Meets -ohjelmaan.

Outin liikkuvuustavoitteena oli tutkia, miten uusia teknologioita (AR, mobiilipalvelut) ja näihin liittyviä toimintamalleja voitaisiin hyödyntää Tekniikan museon pedatyössä sekä palveluiden (erit. aikuis- ja yritysryhmät) strategisessa kehittämisessä ja näiden suunnittelussa.

Outi toi liikkuvuusjaksoltaan tuliaisina useita palvelu- ja kehitysideoita, joille voisi löytyä sovelluskohteita Tekniikan museon toimintakentässä. Matkan jälkeen Outin puheissa ovat entistäkin taajempaan vilahdelleet mm. koodaaminen, lisätty todellisuus ja pelillistäminen, sosiaalisen median käyttö osana museopalveluita, digitaalisen strategian luominen sekä palveluiden tuotteistaminen.. Erilaisia uusia potentiaalisia työvälineitä löytyi myös sovellusten ja tietokoneohjelmien muodossa. Lisätieto toimivista, palveluihin soveltuvista ohjelmista ja sovelluksista on aina tervetullutta ja mahdollistaa ketterämmän palvelukehityksen!

eyedino_of_horus
Outi vieraili mm. Eyedino of Horus -työpajassa. Palvelu keskittyi koodaamiseen ja sähkötekniikan perusteisiin. Arduino-alustaa ja ohjelmistoa käytettiin yhdessä sähkömoottorin kanssa kääntämään Horuksen silmäprototyypin silmää ja silmäluomea.

Lisäksi Outi havainnoi, kuinka oleellista on juurruttaa myös digitaalinen osaaminen koko palvelupuolen henkilökunnan työvälineeksi. (Vaikka tekniikkaa ja teknologiaa ei tarvitse väkisin käyttää, jos tarjolla on toimivampi vaihtoehto: työvälineet on aina valittava tilanteen ja tarpeen mukaan!).

Maijan kokemukset Manchesterista keskittyivät erityisesti Museum meets -ohjelmaan ja sen sisältöihin.

Suomalaisesta näkökulmasta jopa hiukan hämmentävinä näyttäytyivät brittiläisen luokkayhteiskunnan kaiut: siinä missä meidän toimintaamme jo strategisella tasolla on sidottu ajatus siitä, kuinka tekniikka (ja siinä sivussa museot ja kulttuuri!) kuuluvat kaikille, myydään briteissä erilaisia räätälöityjä paketteja ja vip-asiakkuuksia, jotka oikeuttavat tiettyihin palveluihin ja erioikeuksiin.

Toisaalta ajatuksia herätti erityisesti vapaaehtoistyöntekijöiden monipuolinen ja sitoutunut rooli museotyössä. Tärkeässä roolissa sitouttamisessa on kommunikaatio: vapaaehtoisten toiveet otetaan huomioon ja toisaalta heille viestitään, kuinka tärkeää heidän tekemänsä työ on.

Sekä Outi että Maija huomasivat liikkuvuusjaksoillaan, että briteissä aikuis- ja yritysryhmiä ei loppujen lopuksi erityisesti huomioida nimenomaisesti museopalveluiden kentällä. Aikuisille suunnatut palvelut ovat enimmäkseen hosting-osastoa ja tilapalveluita tai “museojäsenyyksiä”. Aikuisten rooli museopalveluiden käyttäjinä on osallistua toimintaan yksittäisinä kävijöinä tai yhdessä perheen kanssa. Tässä roolissa heille on tarjolla palveluita laidasta laitaan: asiantuntijaluentoja, opastuksia ja työpajoja, keskustelutilaisuuksia, demoja ja opetuskokoelmiin tutustumista, erilaisia tapahtumapäiviä…

Ensimmäisten liikkujiemme mielestä positiivista oli myös huomata, kuinka esim. monet toimintatavat tai käytössä olevat sovellukset ovat pitkälti samoja maasta riippumatta. Toiminnan suunnittelua sanelevat samat mekanismit (kohderyhmien tarpeet, palaute, strategia, resurssit, palveluiden elinkaari). Liikkujiemme tähänastisten kokemusten mukaan meillä Suomessa ollaan osin jopa edellä näyttely- ja kokoelmalähtöisessä työskentelyssä. Meillä palvelutyöskentely lähtee aina omista esineistä, sisällöistä ja tarinoista.

Erinäiset organisatoriset muutokset ja Etäunelmia -näyttelyn (palvelu)tuotanto imaisivat tiimimme viime vuonna niin täydellisesti, että liikkuvuushanke oli pakko nostaa hetkeksi hyllylle: Cimo onneksi myönsi hankkeelle jatkoaikaa elokuuhun 2017 saakka, joten loput kolme liikkujaakin pääsevät piakkoin matkaan.

Elämys- ja oppimispäällikkömme Johanna suuntaa maaliskuun alkupuolella Edinburghiin National museum of Scotlandiin. Johannan oppimisteemana on näyttely- ja palvelutoimintaan liittyvien hankkeiden ja strategisten aikuisasiakkuuksien kehittäminen. Vierailunsa aikana Johanna tulee osallistumaan ainakin aikuisille ja perheille sunnattuun toiminnalliseen työpajaan, sekä tapaamaan museon oppimis- ja näyttelytiimejä.

Allekirjoittanut puolestaan matkustaa Amsterdamiin maaliskuun puolivälissä ja tutustuu Rijksmuseumin perhekävijöille suunnattuihin työpajoihin, sekä Science museum NEMOn näyttely-ympäristöihin ja Maker space-toimintaan. Oman liikkuvuuteni teema-alueena on erityisesti työpaja- ja tapahtumatoiminta.

science-museum-nemo
Science museum NEMO Amsterdamissa. (Kuva: Wikimedia commons.)

Viimeisenä maailmalle lähtee tuottajamme Riina, jonka kohteina toukokuussa ovat People’s History Museum ja Museum of Science and Industry Manchesterissa, sekä Birmingham Museumsin kohteet, erityisesti Think tank. Riina tutkailee liikkuvuutensa aikana museonäyttelyiden ja palveluiden suhdetta ja näyttelyä palvelualustana.

Näin aloittelevana liikkuvuusjaksolle lähtijänä on todettava, että ulkomaisten kontaktien hankkimiseen on varattava aikaa ja nähtävä vaivaa. Osa kontakteista on löytynyt helposti, mutta osaa on jouduttu metsästämään suorastaan kissojen ja koirien kanssa (eli omia,  kotimaisia museo- ja tiedekeskuskontakteja hyödyntäen)! Nyt sävelet kuitenkin alkavat olla selvät ja kaikille lähtijöille näyttäisi löytyvän nähtävää ja koettavaa.

Kontakteja etsiessämme olemme pohtineet, että museokentällä Erasmus+ -vaihdon mahdollisuus tai job shadowing -metodi eivät ehkä vielä ole samalla tapaa tunnettuja kuin ne tuntuvat olevan koulumaailmassa. Työn sarkaa riittää siis vielä museoiden työntekijävaihdon tunnettuuden kehittämisessäkin!

Marianna