Tekniikan museossa avautuu marraskuussa monin tavoin poikkeuksellinen näyttely. Erikoista tekniikan olemusta, ilmiöitä ja muutosta valottavassa näyttelyssä on ainakin kohderyhmä, toteutustapa, pedagogisen taustatyön määrä ja kokonaisprosessin pituus.
Mistä on kyse?
Isänpäiväviikonloppuna avautuva Kummituksen keksintökoje on 5-9 -vuotiaille lapsille suunnattu elämyksellinen ja toiminnallinen oppimisympäristö, joka kannustaa tutkimaan ja kokeilemaan, vahvistaa lasten omaa luovuutta, kutkuttelee uteliaisuutta ja mielikuvitusta -ja siinä sivussa myös aivonystyröitä. Näyttely on osa Tekniikan museon laajamittaista perusnäyttelyuudistusta, ja on esillä näillä näkymin ainakin vuoteen 2024 saakka.
Kummituksen keksintökoje on tarina museon kummituksesta: runomuodossa viestejä jättävä kummitus kutsuu lapset avukseen tutkimaan teknisiä laitteita, tutustumaan keksintöihin ja käynnistämään sata vuotta uinuneen kummituksen kummallisen koneen.
“Sadannetta vuotta
museossa harhailen.
Kenties yksin aivan suotta
kojeen kanssa kamppailen.
Lapsijoukot, tiedonhakuun
tulkaa kaikki mulle apuun!
Aivosolut lämpimäksi –
kuka kasvaa keksijäksi?”
Näyttely-ympäristö koostuu viidestä eri tilasta, joista jokainen keskittyy jonkin tekniikkaan liittyvän teeman tutkimiseen. Teemoihin perehdytään kokeilemalla ja tutkimalla kokoelma- ja opetuskokoelmaesineitä eri menetelmin, aistein ja välinein. Näyttelystä ei tietoisesti haluttu tehdä kokoelmaesineetöntä leikkikenttää, vaan mukaan pääsee lopulta noin 70 hyvin suojattua esinettä, joilla on kaikilla mietitty paikkansa kummituksen tarinassa.
Näyttelyssä tutkittavia teemoja ovat tekniikan olemus ja muutos; sen käyttö ja arkiset ilmentymät; esineisiin kiinnittyvät arvot; keksijät, luovuus ja keksijyys, sekä yhteistyön voima. Muutoksen teemoja tutkitaan muun muassa eri-ikäisten esineiden kautta erilaisia aikajanoituksen menetelmiä hyödyntäen, käyttöesineitä mitataan, tunnustellaan ja luokitellaan erilaisten, yllättävienkin ominaisuuksien mukaan ja arvoja lähestytään niin kierrätyksen kuin museo-, käyttö- ja tunnearvonkin näkökulmista. Halutessaan lapset pääsevät myös itse keksijöiksi: rakentamaan oman keksintönsä ja asettamaan sen esille osaksi näyttelyä. Näyttelyn huipennuksena kummituksen esittämä arvoitus ratkeaa, kun lapset yhteistyössä pääsevät käynnistämään kummituksen kummallisen kojeen hyödyntäen näyttelyssä oppimiaan taitoja.
Poikkeuksellista ja varmasti kävijöissä kysymyksiä herättävää Kummituksen keksintökoje -näyttelyssä on myös näyttelytekstien hyvin vähäinen määrä. Tekstittömyys on sekin tietoinen valinta: pääkohderyhmästä moni ei osaa vielä lukea ja tekstittömyydellä halutaan myös ohjata näyttelyn käyttötapaa “normaalista” poikkeavaan suuntaan: tutkimaan, kokeilemaan, tekemään ja leikkimään faktatiedon ja ohjeiden tavaamisen sijaan.
Museon näkökulmasta näyttelyllä on monia tavoitteita: palvella entistä paremmin päiväkoti- ja alkuopetusryhmiä; vahvistaa lasten kiinnostusta tekniikkaan ja luonnontieteisiin ja lisätä ymmärrystä tekniikan eri ilmiöistä; herättää museouteliaisuutta; kannustaa luovaan ajatteluun ja samalla luoda valmiuksia käsitteelliselle ja tieteelliselle ajattelulle. Samaan aikaan näyttely luonnollisestikin tekee tunnetuksi suomalaisia tekniikan alan keksintöjä ja niiden merkityksiä, sekä pyrkii tuomaan näkyväksi lasten oman, potentiaalisen keksijyyden.
Keksintökojeen taustat
Kummituksen keksintökoje -näyttely perustuu Tekniikan tarinamatolla -toimintamalliin, joka syntyi Tekniikan museossa osana Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Pienten paja -kehityshanketta vuosina 2012–2015. Hankkeessa tutkittiin ja kehitettiin yhteistyössä Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen esi- ja alkuopetuksen tutkimusryhmän kanssa ikäryhmälle suunnattuja teknologiakasvatuksen menetelmiä museoympäristössä.
Keksintökojeessa toistuvat tarinamatolta lainatut teemat ja toimintatavat: näyttelyä tuotettaessa onkin ollut harvinaislaatuinen mahdollisuus lähestyä sisältöjä toimiviksi testattuja menetelmiä hyödyntäen!
Tutkijoiden ja varhaiskasvattajien kehityshankkeeseen tuoma pedagoginen osaaminen on myös näyttely-ympäristössä vahvasti läsnä. Pienten paja -hankkeeseen sisältyi monitasoista arviointia alkaen benchmarkkaamisesta ja päätyen palautelomakkein toteutettujen itse- ja vertaisarviointien kautta opettajien palautekyselyihin, lapsiryhmien tarinamattokäynien videointiin ja lasten haastatteluihin. (Lisätietoja käytetyistä arviointimenetelmistä löytyy täältä.) Tutkijoiden kanssa pyrittiin kartoittamaan lasten ymmärrystä teknologiasta ja museoista, sekä havainnoimaan, tapahtuuko näissä käsityksissä muutosta museovierailuiden tuloksena.
Kehityshankkeen aikana tehtyihin lasten ja lapsiryhmien haastatteluihin ja videointeihin pohjautuneen tutkimus- ja arviointityön tuloksena Towards children’s creative museum engagement and collaborative sense-making -artikkeliin koottiin listaus siitä, millaisten periaatteiden mukaan esi- ja alkuopetusikäisten kohderyhmälle tulisi museopalveluita tuottaa:
- Monitieteisyys
Tieteiden rajojen ylittäminen: tekniikka, taide, tiede… - Monimuotoisuus ja moniaistisuus
Monipuoliset menetelmät: kuunteleminen, katseleminen, kokeileminen virike-esineet, media, piirtäminen, tarinankerronta… - Lasten oman tietämyksen arvostaminen
Tilaa lasten omille esineille, selityksille, tarinoille, kokemuksille - Oman ja yhteisöllisen osallistumisen tukeminen
Mahdollisuus yksilölliseen ja yhteisölliseen toimintaan: oma/yhteinen merkityksenanto ja luovuus - Arkisen ja tieteellisen ajattelun yhdistäminen
Arjen ilmiöiden selittäminen, luova ongelmanratkaisu, päättelytaitojen kehittäminen, kokonaisuuksien hahmottaminen - Mielikuvituksen ja leikin hyödyntäminen
Omalla mielikuvituksella ja leikillisyydellä tärkeä rooli toiminnassa.
Näiden periaatteiden mukaisesti olemme pyrkineet myös tulevaa näyttely-ympäristöä toteuttamaan!
Pienten paja -hankkeessa tuotetun runsaan arviointi- ja tutkimusmateriaalin kautta saatiin täysin uudenlainen näkökulma museon toimintatapojen ja pedagogisten menetelmien kehittämiseen. Moniääninen työryhmä toi prosessiin kukin omaa osaamistaan, säännöllinen havainnointi ja arviointi auttoi reagoimaan nopeammin kehitystarpeisiin ja prosessinomaisen työn kautta ehkä kaikkein arvokkaimpana asiana käyttäjän -lapsen!- ääni saatiin integroitua osaksi nyt käynnissä olevaa näyttelyprosessia.
Edellä listattujen periaatteiden lisäksi Kummituksen keksintökoje -näyttelyä suunniteltaessa on kiinnitetty huomiota myös valtakunnallisen esiopetuksen suunnitelman perusteissa “Tutkin ja toimin ympäristössäni” -oppinaiskokonaisuudessa määriteltyihin teknologiakasvatuksen näkökulmiin. Opetussuunnitelma määrittelee teknologiakasvatuksen näkökulman, lähtökohdat, menetelmät ja tavoitteet seuraavasti:
Opetussuunnitelman perusteissa on siis runsaasti samankaltaisuutta kuin suunnitteluperiaatteissamme. Mielikuvitus ja leikki, katselu ja kokeileminen, luokittelu ja järjestely, yksilöllinen ja yhteisöllinen toiminta, ilmiöiden selittäminen, päättelytaidot, kokonaisuuksien hahmottaminen, käsitteet, kommunikointitaidot, omat esineet, tarinat ja kokemukset, luovuus, teknologiakiinnostus ja museouteliaisuus – nämä vähintäänkin ovat iskusanoja, joihin tuleva näyttely-ympäristömme nähdäkseni tavalla tai toisella tulee vastaamaan!
Olen itse puuhannut esi- ja alkuopetusikäisten teknologiakasvatuksen ja sen menetelmien parissa enemmän tai vähemmän aktiivisesti ensin Pienten paja -hankkeen projektipäällikön ja sittemmin Tekniikan museon museolehtorin ominaisuudessa kesästä 2012 saakka. On huikeaa marraskuussa nähdä vuosien varrella tehdyn työn muuttuminen konkreettiseksi näyttely-ympäristöksi!
Marianna
