Vaikka Tekniikan museo pysyy edelleen suljettuna ainakin huhtikuun ajan, työntekijät pörräävät tahoillaan monenlaisten tehtävien parissa ja museon toimintaa kehitetään aktiivisesti. Maaliskuussa startattiin myös Koesorvaamo-hanke, joten tänään puhutaan hiukan siitä.
Aurinkoinen tervehdys kaikille blogin lukijoille tällä kertaa Turusta!
Vaikka Tekniikan museo pysyy edelleen suljettuna ainakin huhtikuun ajan, työntekijät pörräävät tahoillaan monenlaisten tehtävien parissa ja museon toimintaa kehitetään aktiivisesti. Maaliskuussa startattiin myös Koesorvaamo-hanke, joten tänään puhutaan hiukan siitä.
Museoviraston Ammatillisten museoiden innovatiiviset hankkeet –avustuksen rahoittaman Koesorvaamo-hankkeen tavoitteena on saada uusia yleisöjä mukaan kehittämään Tekniikan museosta entistä moniäänisempää ja yleisölähtöisempää toimijaa. Keskiössä on museon yleisöjen suhde teknologiaan: haluamme luoda mahdollisuuksia aktiiviselle osallistumiselle ja lisätä osallisuuden kokemusta yhteiseen teknologiaperintöön. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kutsumme keväällä koolle sellaisia työpajaryhmiä, joiden äänen kuuluvuutta haluamme vahvistaa museollamme.
Toivomme, että erityisesti teknisten alojen perustutkinto-opiskelijoilta ja alan harrastajilta saisimme raikkaita ja rehellisiä mielipiteitä siitä, mitä Tekniikan museo ja tekniikan alan kulttuuriperintö heille merkitsee. Mitä tunteita oman alan tekniikka herättää? Mitä kokemuksia ja tarinoita tekniikkaan liittyen haluaisit jakaa muille? Miten voimme työskennellä yhdessä, jotta nämä tunteet, tarinat ja tieto saataisiin osaksi Tekniikan museota? Millainen Tekniikan museon ylipäänsä pitäisi olla ja miten voimme kehittää sitä yhdessä?
Kyse on siis asiantuntijuuden jakamisesta ja yhteiskehittämisestä. Tällaisista teemoista puhutaan museoalalla paljon ja tavoitteet ovat usein korkealla: halutaan kaikki mukaan, osallistumaan, kertomaan, jakamaan! Haastavinta onkin yleensä käytännön puoli ja konkreettisuus. Meille museolaisille on kyllä arvokasta ja kiinnostavaa kuulla monenlaisia näkemyksiä, mutta mitä osallistujat itse saavat? Varsinkin kun halutaan yhteistyötä ei-aktiivisten museokävijöiden kanssa, on tosissaan mietittävä, mitä konkreettista annamme osallistujille vastineeksi heidän ajastaan ja työpanoksestaan – varsinkin näin korona-aikaan, kun edes työpajakahvit ja kokoelmaesineiden fiilistely museotiloissa ei fyysisesti onnistu, vaan kokoonnumme etänä.
Toivon, että vähintään voimme herätellä osallistujien ajatuksia omasta teknologiasuhteestaan ja ehkä auttaa vahvistamaan tätä suhdetta: miksi opiskelen juuri tätä alaa ja mikä siinä on kaikkein parasta? Ja toki työpajatyöskentely on kokoelmalähtöistä etänäkin: varmasti tulemme nostamaan kokoelmista esille kiinnostavia esineitä, jotka alaan vihkiytyneille opiskelijoille tai harrastajille näyttäytyvät aivan eri valossa kuin meille museotyöntekijöille.
Ja kyllä niiden yhteisten behind the scenes –kokoelmakierrosten ja kahvitteluidenkin aika vielä tulee! Tekniikan museon pitkän aikavälin tavoitteena on vakiinnuttaa yhteiskehittämiseen perustuva Sorvaamo-työskentelymalli osaksi museon jatkuvaa toimintaa. Koesorvaamo-hanke on ensimmäinen etappi sitä kohti. Hankkeen kokeilutyöpajat järjestetään keväällä 2021 ja kuulumisia päivitetään Tekniikan museon blogiin sekä someen.
Tämän postauksen kuvat olivat Turusta ja syy tähän on tietysti etätyön suomissa vapauksissa: Koesorvaamo-hankkeen työntekijä eli minä, Reetta, asun Turussa ja työskentelen pääosin täältä käsin. Työtoverit ovat onneksi tavoitettavissa etänäkin ja kotona kahvitaukoseuraa sekä virkistysliikuntaa tarjoaa 15-viikkoinen labradorinnoutaja Rolle. Koiran vatsan rapsutus on hiirikäden rentoutus, sanotaan kuulemma koira-assareiden työhyvinvointioppaassa.
Palataan taas!
Reetta Nykänen
Vuorovaikutussuunnittelija, Koesorvaamo-hanke
