Keväällä tullut ajatus fillarireitistä Helsingin tekniikan ja teollisuuden ympäristöihin työstyi kollegani pöydällä ja lupauduin koepolkemaan kokonaisuuden, kunhan se valmistusi. Päiväksi valikoitui 7.7.2021, keskellä päättymättömän oloista helleputkea. Olen aika aktiivinen ympärivuoden hyötypyöräilijä, mutta pidemmät pyörälenkit tai -matkat ovat jääneet kohdallani tekemättä viime vuosina. Ajatus pidemmästä lenkistä ei silti pelottanut, sillä aina voisi tulla metrolla kotiin, jos väsy iskisi.
Tähän blogikirjoitukseen kirjaan ajatuksiani eiliseltä reissulta, suht tuoreellaan, etappi etapilta. Reitti toimii pienin eroin Googlen karttapalveluissa, ihan perus-Mapsissä ja MyMaps-sovelluksessa ja reitin lisäksi palveluista löytyy blogilinkit kunkin kohteen historiaan. https://www.google.com/maps/d/embed?mid=1Coc_HBSHDasmxw4ndBX7C_q-cIPyJODG
1. Seurasaaren lammet
En opiskellut reittiä ja blogia ulkoa ennalta, mutta sen verran vietin aikaa reittikartan kanssa, että päätin aloittaa reittini Seurasaaresta. Sen verran kuitenkin luistin ohjelmasta, että en kävellyt saaren toiseen päähän, missä ne lammet olisivat olleet eli tässä luotin Mariannan sanailuun ja blogissa oleviin kuviin. Seurasaaren sillan kupeessa oli myös kaupungipyöräasema, jos joku reittiä haluaisi ajella niiden kanssa. Tosin aika harvassa niitä sattui juuri kohteiden kohdalle. Yksittäisinä visiitteinä varsinkin kantakaupungin kohteet varmasti kaupunkipyörillä saavutettavissa niiden käyttöaikarajoitusten puitteissa, mutta jo ajomukavuuden yms takia, että lähtisi yrittämään pidempää ajoa.
2. Töölönlahden sokeritehdas
Tiesin ennalta, että nykyisen oopperan kohdilla oli sokeritehdas. Siitä löytyy hienoa kuvia Alppilan suunnasta kuvattuna. En ollut kuitenkaan tietoinen, että se punatiilinen rakennus (nykyisin jokin koulutuskeskus) oli vuonna 1952 valmistunut pääkonttori. Tämä oli ensimmäinen, mutta ei suinkaan ainoa kohta reitillä, kun jäin miettimään miksi tätä historiallista kerrosta ei tuoda Helsingissä enemmän esille. Tässä on sellainen tietäjät tietää -olo. Ja kuitenkin oman kaupungin historian kerrostuneisuus ansaitsisi tulla nostetuksi esille.
3. Eläintarhan vesilinna
Hesarilla on katutyö ja pyörät ohjattu lahden ympäri kiertävälle reitille. Ajoin jo päivän toista isompaa mäkeä ylös ja totesin että Helsinki varsin mäkinen kaupunki. En mennyt Linnanmäelle, vaikka sinne on kai vapaa pääsy ja joten sieltä Helsinginkadun varresta ei näy sen vanhan vesilinnan sijainti. Tosin se olemassa oleva kantikas vesilinna ei ole se alkuperäinen. Ei kun eteenpäin. Seuraava kohde olikin minulle sitten ensimmäinen aivan uusi tuttavuus.
4. Valtion margariinitehdas
Ja tänne margariinitehtaalle ajaessa tuli ensimmäinen harha-ajo, kun painelin menemään Hämeentietä, kunnes Sturenkadun risteykseen tullessa havahduin siihen missä oikein olin. Kaarsin alas Hermannin rantatielle, sitten Sörnäistenkatua Lautatarhantielle. Kun talutin pyörän kivisistä porteista sisään, hävisi jotenkin kaupunki ja se kiire. Tämä upeasti asuinkäyttöön kunnostettu talo on oma suojainen piirinsä. Hieno löytö!
5. Suvilahden kaasukellot
Suvilahden kaasukellot ohitin katselemalla, sen mitä näin, Kulosaareen menevältä pyörätieltä. Nämä ovat aika tuttu ja tunnettu historialtaan ja säännöllisin väliajoin niistä on jotain juttua lehdissä. Seuraava väli olisikin sitten pidempi, viitisen kilsaa ja itselle vieraat tiet ja reitit.
6. Herttoniemen öljysatama
Yllätyksekseni en kuitenkaan eksynyt tällä matkalla vaan ajelin mukavasti ja rantoja pitkin entiseen öljysatamaan. Josta ei kyllä sitä öljysatamahistoriaa näe oikein mitenkään. Yritin katsoa ja fiilistellä ja luin Mariannan kirjoittamasta jutusta, miten mielettömät saastuneen maan vaihto-operaatiot on vaadittu, että uusi asuinalue on voitu sinne rakentaa. Mutta eikö se olisi rikkaus, jos edes jollain taululla tms. kerrottaisiin kaupunkilaisille, että siellä on ollut?
Itäisen saaristoreitin Herttoniemen laituri on muuten tässä kohdassa. Pari aurinkoisen terassin omaavaan ravintolaakin oli, mutta itsellä ei ollut ihan vielä lounasnälkä. Tuoriniemen uimaranta oli heti kohta satamasta lähdettyä. Olisi ollut kiva vähän plutata, nyt virkistäytyminen oli vessan ja jätskitauon mittainen.
7. Roihuvuoren vesitorni
Seuraava etappi oli vesitorni. Meillä on töissä vesitorneja rakastavia työntekijöitä, entisiä ja nykyisiä, joten vesitornit nyt vaan ovat must-juttu. Tämä oli myös pätkä jossa ajelin vähän liian pitkään suoraan kun oli vaan niin nätit maisemat. Havahduin Tammisalon kanavan varressa Ruonasalmentiellä, että nyt taisi mennä pitkäksi. Mutta suosittelen reittiä, oli ihan mahtavan kaunista. Kun sitten ajelin tietä pitkin ja mietin, että kauanko tarvitsee ajella sinne vesitornille, tulikin se torni näkyviin. Tämä onkin maamerkkien hyvä puoli, niiden avulla voi suunnistaa. Vesitornit, tehtaanpiiput jne., niitä tulee itsekin käytettyä. Roihuvuoren vesitornin juurella hengaillessani sain vinkin lounaspaikasta eli Kahvila Roihuvuoren Rio kutsui. Lounaan ja kahvin lisäksi täytin vesipulloni.
8. Ramsinniemen kadonnut telakka
Ramsinniemen kadonnutta telakkaa en löytänyt. Mariannan blogista opin, että paikkaa ei oikeasti tiedetä, mahdollisia on useampia. Luonto peittänyt vuosisatojen kuluessa mahdolliset jäänteet. Ramsinniemi on sellainen alue, että jos et ole ennen käynyt, kannattaa ottaa alueen tutkimiseen enemmän aikaa. Itse olen kerran käynyt ystävän kanssa ja siksi hetken fiilistelyn jälkeen lähdin jatkamaan matkaa eteenpäin.
9. Vuosaaren satama
Jos Ramsinniemeen olikin saanut ajella osin rantaa ja varjoisaa metsäistä reittiä pitkin, Vuosaaren satamaan poljettiin pääosin varjoa vailla, suorassa paahtessa. Sekoilin vähän Columbuksen tienoolla yrittäessäni etsiä pääsyä Vuotielle, mitenkä se ei vaan hahmottunut silmieni edessä mitenkään. Lisäksi en tajunnut missä on itä ja missä länsi ja mihin suuntaan olen edes menossa. Mutta vitsi miten palkitseva se satama-alueen reunalla seisoskelukin oli. Toki Vuosaaren huipuilta näkisi varmaan hienosti koko kokonaisuuden, mutta konttien mittasuhteet kävivät näin paremmin selväksi. Ja näki miten kontteja on joka puolelta maailmaa, konttilukit siirsivät kontteja paikasta toiseen ja valtavan kokoisen nosturit täyttivät rantaa. Ehkä lempikohteeni koko reitillä.
10. Mustavuoren kalkkilouhos
Täällä olinkin käynyt kerran aiemmin ja lammella paikkoja ja jäänteitä tutkinut. Nyt jännitti eniten, että löydänkö sinne yksin. Mutta hienosti ajoin reitin mukaan suoraan kohteeseen. Kovin kauaa en kuitenkaan tutkinut paikkoja, mutta ehdottomasti sitä kaikille suosittelen. Hyttysiä oli, shortsiasuni ja hikeni houkutteli heti inisijöitä.
11. Vartiokylän kaatopaikka
Tämä paikka ei ole tuttu muuta kuin uutisista. Muistan katsoneeni uutisia, jossa Alakiventie 8:n asukkaat ovat järkyttyneitä tiedosta, että heidän kotitalonsa aiotaan purkaa, koska läheinen jo vuosikymmeniä käytöstä pois ollut kaatopaikka on saastuttanut maata hyvin vakavasti. Nyt nämä menneet traumat eivät käyneet ilmi, kaatopaikan paikalla oli täyttömäki ja kuntoportaat olivat työn alla. Ymmärrän että tämä menneisyys on myös traumaattinen, mutta jotenkin mietin, että voisiko tässäkin olla jotain asiasta.
12. Viikinmäen jätevedenpuhdistamo
Jätevedenpuhdistamo on minulle tuttu, mutta taas yllätyin siitä miten iso puhdistamo on ja miten hyvässä jemmassa. Matka tänne oli melkeinpä koko matkan auringossa ja päivän rasitus kuumuuden kanssa vähän alkoi tuntua. Toisaalta nyt tulin taas tutuille tienoille ja tiesin, että kyllä mä loppuun asti jaksan. Mutta vähän malttamaton tuli, kovin en jaksanut elämystellä.
13. Vanhankaupunginlahden vedenpuhdistamo/Tekniikan museo
Museota en sen enempää esittele. Puhdistamolta lähtiessä oli kauppa ja mietin juomisen ostamista, mutta päätin pistäytyä museolla ja samalla jättää osan kamoista työhuoneeseeni. Ja täytin vesipullon ja jatkoin samoin tein Arabian tehtaalle.
14. Arabian tehdas
Jossa viivähdin vain pienen hetken kadun toisella puolella. Tämäkin on aika tuttu. Siellä on käyty kokouksessa, museossa, kaupoissa ja postissa. Ollaanpa museolta käyty myös tehdaskierroksella, silloin kun siellä vielä valmistettiin astioita. Mariannan blogikirjoituksessa on kiinnostavasti tätä nykyisenkin Arabian alueen maamerkin asiaa.
.
15. Pasilan veturitalli
Pasilan veturitallit olen nähnyt junasta useita kertoja. Mutta kertaakaan en ole tullut ajatelleeksi, että miten sinne oikein pääsee. Siksi minulla oli vähän skeptinen olo, että miten minä sinne pääsen. Että on kuuma, väsyttää, alkaa tulla nälkä. Ei jaksaisi harhailla ja kiukustua. Vaan ei sitten tarvinnut. Pieksämäellä olen käynyt veturitalleilla aiemmin, minusta ne ovat viehättäviä paikkoja. Muoto seuraa funktiosta, mutta se muoto on myös hieno. Veturitalleilla oli monenlaista toimijaa, mutta kun vertasi sitä reilun 100 metrin päässä olevaan Mall of Triplan korkeuteen ja kiiltoon ja nykyaikaan, tuli jotenkin hassu fiilis. On kuitenkin hienoa, että nämä ovat näin rintarinnan. Ja Triplan myötä veturitalleillekin pääsee helpommin. Vähän sellainen kätketty helmi -fiilis tuli, mikä tosiaan on hassua, kun ollaan kuitenkin yhdessä isossa keskuksessa.
Kokonaisuutena täytyy sanoa, että kierros ja reittiehdotukset olivat hyviä. Kantakaupungissa ajamisesta ja reiteistä on itselläni kokemusta ja en itse asiassa kovin katsellut karttaa, koska tiesin mihin olen menossa. Mutta Kulosaaren sillalta itään ja Myllypuron vesitornille asti paluumatkalla oli täysin kollegani opastuksen varassa ja havaitsin reittiehdotukset hyviksi. Löysin mihin pitikin ja pari harharetkeä johtui lähinnä siitä, että innostuin ajelemaan kauniissa maisemassa muistamatta, että johonkin piti kääntyä. Vuosaaressa kauppakeskus Columbuksen ohitus ja oikean tien löytäminen tuotti hieman pulmia, mutta siitäkin selvittiin.
Karttaohjelma toimi enimmäkseen. Reitti on tehty Googlen MyMapsissa, jonka olin ladannut puhelimeeni ja tallentanut reitin, mutta taisin enimmäkseen käyttää kuitenkin Google Mapsia. Ajoittain kohteen lisätiedon saaminen vaati muutaman näpäytyksen sormella. Ja MyMapsissa ainakaan minulla linkit eivät olleet linkkejä, vaikka siinä sen osoitteen näinkin. Tiedän kollegani näiden karttaohjelmien kanssa tapelleen. Olisivat ne ohjelmat vielä hieman sujuvampia voineet olla, mutta motivoituneena käyttäjänä siedin pienet käytettävyysongelmat.
Itsellä oli ajatus ajaa koko reitti läpi kerralla, mutta näin jälkikäteen ajatellen, ehkä reitin palastelu kahteen osaan olisi hyvä, jos nyt lähtisin ajamaan. Malttaisi lukea kivoja blogikirjoitukset rauhassa (suosittelen lukemaan ne paikan päällä!), fiilistelisi kunnolla mitä ympärillä on, olisi aikaa jollekin lisäkierrokselle, jos maisemat näyttävät kivoilta, ehtisi pysähtyä uimaan jne. Vielä kivempaa olisi, jos mukaan saisi jonkun, jolla on käsitys tienoosta jossa ajellaan, ihan vaan, että ei koko ajan tarvisisi puhelinta kaivaa esille ja tarkistaa missä on. Minulla ei ainakaan pysy päässä kovin montaa käännöstä ja kadunnimeä yhdellä kerralla ja aivan sujuvasti voin ajaa itään, kun pitäisi mennä länteen. Vaikka positiivista näissä lukuisissa kartanlukutauoissa oli se, että ei esimerkiksi hartiat jumittunut staattiseen asentoon vaan tuli vaihtelua.
Retki numeroina
070721
53 km reitillä (sis. pienet tahattomat ja tahalliset poikkeamat)
12 km siirtymät koti-reitti-koti
25°C puolipilvistä / aurinkoista
65-90% suhteellinen ilmankosteus
8.30-17.30 koko reissu
1+1 jätski- ja lounastauko
n. 4 l nesteitä
2 vessataukoa
T. Tuottaja-Riina