Tekniikan museon tuottaja Riina Linna haastatteli kotitietokoneiden alkuajoista innostunutta keräilijää ja miestä I love 8-bit -näyttelyn takana Tuomo Ryyynästä
Tulevana keskiviikkona 16.2. avataan Tekniikan museon yhteisönäyttelytilassa I love 8-bit -näyttely. Yhteisönäyttelyissä harrastajat, käyttäjät ja tekijät pääsevät kertomaan juuri heille tärkeästä tekniikan osa-alueesta. Tavoite on tuoda näkyväksi tekniikan alojen kirjoa ja niihin liittyvän kiinnostuksen moninaisuutta sekä innostaa ottamaan museotilaa omakseen.
Tuomo Ryynänen lähestyi museota viime syksynä näyttelyidean kanssa. Innostuimme aika nopeasti. Miksi? Tietokonekokoelmia ja museoita on monessa paikassa ja Tekniikan museossakin oli peliteemainen Pongista pleikkaan näyttely vuonna 2013. Me innostuimme hyvin nopeasti, sillä Tuomo ei ole keräillyt tietokoneita vain esitelläkseen niitä vitriineissä vaan tarjotakseen mahdollisimman monille kokemuksen miltä koneet ja pelit tuntuvat aidoilla 1980-luvun laitteilla. Pienoisnäyttely on kurkistus jo kadonneeseen maailmaan. Voiko kasibittisillä tietsailun aloittanut tavoittaa vielä uuden ihmeen tunteen? Ymmärtävätkö lapset ja nuoret mistä innostuksessa oli kyse, kun kokeilevat lähes 40-vuotiaita laitteita?
Tekniikan museon tuottaja Riina Linna haastatteli kotitietokoneiden alkuajoista innostunutta keräilijää ja miestä I love 8-bit -näyttelyn takana Tuomo Ryyynästä
Tuomo, pakko kysyä, miksi keräilet juuri tietokoneita?
“Laitteita alkoi minulle kerääntymään vähitellen, ensimmäiset 1980-luvun lopulta kun en raaskinut heittää niitä pois. Sitten huomasin, että kirppiksiltä ja verkosta löytyi todellisia aarteita. Pikkupoikana unelmoimani laitteet saisi pilkkahintaan ja siitähän innostuin kovasti.
Keräileminen jäi vain jossain vaiheeessa päälle, koska ruokahalu kasvoi syödessä. Monet ovat illat, jolloin olen pelaillut koneilla.”
Moni keräillee, mutta miksi halusit kehittää tällaisen näyttelykonseptin?
“Opettaja kun olen ammatiltani, jäin pohtimaan saisiko tästä järjestettyä jotain, joka viihdyttäisi ja sivistäisi tietokonekulttuurin muodossa. Nuorimmat C64 -aktiivikäyttäjät 80-luvulta ovat jo kohta 40-vuotiaita, käytännössä sitä nuoremmat eivät tiedä näistä mitään.
Siitä sain ajatuksen perustaa kiertävä näyttely, joka levittää tietoa niistä asioista ja ilmiöistä, joka on mahdollistanut suomalaisen tietoyhteiskunnan kehittymisen. ”
Miten tämä toimii käytännössä?
“Kuka tahansa saa lainata maksutta laitteita käyttöön, kunhan tilaa laitteille kuljetuksen, asennuksen ja noudon. Ihan ilmaista toiminta ei ole, mutta en hyödy näyttelyistä taloudellisesti, sillä työllistän näyttelyiden logistiikassa nuoria. Nuoret vastaavat toimituksesta ja samalla oppivat uusia asioita ja saavat työkokemusta, palkan lisäksi.”
Voisitko vähän näyttää miltä näyttää niin sanotusi “behind the scenes” siellä logistiikkakeskuksessa?
”I love 8-bit -tietokonenäyttelyiden laitteet ovat aina hyvässä järjestyksessä siisteissä laatikoissa paria isompaa laitetta lukuunottamatta. Olemme ideoineet näyttelytoimitukset siten, että laitteiden sijasta tilataan laatikoita, jotka sisältävät laitteet käyttövalmiina. Yhdessä laatikossa voi olla useampikin laite. Koska valitaan laatikoita, jossa ovat tietokoneet, se säästää vaivaa ja aikaa.
Näyttelyn järjestäminen aiheuttaa aina lievää hässäkkää. Pakkausmateriaalit, pelikasetit, joystickit ja tietokoneet ovat hallitussa kaaoksessa toimituksen alkaessa. Mutta jotta näyttelyiden toteutuminen onnistuu ja oikeat laitteet oheistoimituksineen käydään aina tarkasti läpi. Näyttää kaaokselta, mutta todellisuudessa kaikki on hyvässä järjestyksessä ja säilytyksessä, jotta laitteet pysyvät kunnossa ja niitä voidaan toimittaa nopeasti tilausten perusteella eri paikkoihin. Järjestyksen ylläpitäminen edellyttää kaaosta toimiakseen, ei heti uskoisi.. 😀
Isojenkin kokonaisuuksien järjestämiseen on varattu. Meillä on myös ns demokoneet, joiden ideana on luoda konkreettista käsitystä visuaalisesti koneiden toiminnasta ilman, että siihen liittyisi laitteiden opetteluun liittyvää käyttökynnystä. Hämmentävän puoleensavetäviä esityksiä kokemustemme perusteella, vaikka eivät ole monimutkaisuudella pilattuja.
I love 8-bit -tietokonenäyttelyiden rakentajia ovat nuoret. Pääasiallisesti näyttelyt pystyttää 1-2 nuorta, jotka vaihtuvat tapauskohtaisesti. Tälle kuvan nuorelle miehelle Commodoret ja Atarit ovat tuttuja, joten hommaan oli helppo lähteä roudariksi.”
Viimeiseksi on pakko kysyä, että mikä on lempikoneesi?
”Minulla on kasibittisistä lempikone Sinclair ZX Spectrum. Ei se niin hyvä ole kuin Commodore 64, mutta laitteen alkeellisuus jotenkin on kiehtovaa ja puoleensa vetävää. Kuinka ihmeessä jotkin ovat jaksaneet kirjoittaa ohjelmia tällä laitteella? Lisäksi Spectrum eli Speccy oli silloin aikanaan puolet halvempi, joka ei ollut ihan pikkujuttu koululaispojalle. Aikanaan päädyin kuitenkin Commodore 64:een, koska kavereillakin oli, mutta hankin kyllä myöhemmin Spectrumin kolmeen eri otteeseen. Kaksi laitetta on yhä käytössä.
Kasibittisistä peleistä tulee ensimmäisenä mieleen Epyxin urheilupelit ja Exploding Fist. Myös Arkanoid, Commando, Pitstop II ja Rambo näyttelivät tärkeää osaa teinipojan maailmassa. Jotenkin siitä pelihommasta meni tavallaan maku, kun pelaaminen meni kasettien vaihteluksi. Katsottiin ja kokeiltiin peliä muutama minuutti ja sitten piti saada jo uutta tilalle. Minusta se näivetti pelikulttuuria, koska piti hakea pelikokemusten sijasta jatkuvaa uutuuden viehätystä.”
Kiitos Tuomo tekemästäsi kulttuuriperintötyöstä!
I love 8-bit – elämyksellinen pienoisnäyttely Tekniikan museossa 16.2-3.4.2022.
