Etänä museoon – Kokemuksia kevään livestriimeistä

Monissa museoissa on jo vuosia mietitty hartaasti sitä, kuinka parantaa valtakunnallista vaikuttavuutta ja saavutettavuutta. Tänne Vanhankaupunginlahdelle pääkaupunkiseudun ja Etelä-Suomen koulut ja muu yleisö löytävät varsin kiitettävästi, mutta kuinka tavoittaa myös ne, joille paikan päälle museoon saapuminen etäisyyksistä johtuen ei ole vaihtoehto?

Monissa museoissa on jo vuosia mietitty hartaasti sitä, kuinka parantaa valtakunnallista vaikuttavuutta ja saavutettavuutta. Tänne Vanhankaupunginlahdelle pääkaupunkiseudun ja Etelä-Suomen koulut ja muu yleisö löytävät varsin kiitettävästi, mutta kuinka tavoittaa myös ne, joille paikan päälle museoon saapuminen etäisyyksistä johtuen ei ole vaihtoehto?

Kansallismuseo lähti viime syksynä rohkeasti kokeilemaan opastusten livestriimaamista, ja päätimme esimerkistä rohkaistuneena koettaa samaa hieman kevyemmin välinein: Facebook-striimin toteuttamiseen kun ei periaatteessa tarvitse kuin älypuhelimen, fb-sovelluksen ja toimivan nettiyhteyden! Opastusten Facebook-striimausta on aiemmin maailmalla toteuttanut ainakin Stejdelik-museo Amsterdamissa, joten aivan kylmiltään emme Facebook-maailmaan hypänneet.

Aloitimme kevään livestriimien suunnittelun jo syksyllä: päätimme, että ensimmäisen kolmen striimin ensijaisena kohderyhmänä ovat alakoulun opettajat. Tämä helpotti myös aiheiden valikoitumista: arjen tekniikkaa, puhdasta vettä ja innovaatioita käsitellään kaikkia alakoulun opetussuunnitelmissa. Nämä ovat myös aiheita, joihin liittyviä palveluita meiltä toistuvasti toivotaan.

Puhdasta vettä käsittelevää lähetystä kuvattiin museoidussa pikasuodatinhallissa, jossa pieni lisävalo oli paikallaan.
Puhdasta vettä käsittelevää lähetystä kuvattiin museoidussa pikasuodatinhallissa, jossa pieni lisävalo oli paikallaan.

Päätimme myös, että suunnittelemme striimit johdannoiksi oppitunteihin ja tuotimme jokaisen striimin kylkeen myös oheistehtävän, jota opettaja voi halutessaan hyödyntää osana teeman opetusta. Samalla päätimme, että striimit tallennetaan museon FB-sivulle, jotta ne ovat myös jälkikäteen käytettävissä opetuksen tukena.

Jokainen striimi käsikirjoitettiin noin 10-15 minuutin mittaan; kuvauspäivät roolitettiin (Opas, kuvaaja + nettikommentaattori) ja tarpeelliset rekvisiittaesineet etsittiin. Lähetysajankohdista viestittiin museon somekanavissa, nettisivuilla, yhteistyökumppanien kautta, sekä opettajille lähteneissä uutiskirjeissä.

Kaikki lähettykset videoitiin ennen varsinasita livelähetystä, jotta pahimmat valaistuksen, kuuluvuuden ja näkyvyyden sudenkuopat voitaisiin lähetyksissä välttää.
Kaikki lähettykset videoitiin ennen varsinasita livelähetystä, jotta pahimmat valaistuksen, kuuluvuuden ja näkyvyyden sudenkuopat voitaisiin lähetyksissä välttää.

Osaltaan lähetysten pituuteen ja kuvauspaikkojen valintaan vaikuttivat käytännön olosuhteet: mikä on näyttelytilan valaistus, tarvitaanko lisävaloa, voidaanko samasta teemasta puhua jonkin muun esineen äärellä, jos tällä kohtaa on liian pimeää? Kantaako langaton verkko, kuinka on mobiiliverkon laita ja kuinka vältytään katvealueilta? Entä näyttelyn äänimaisemat: saadaanko ne tältä kohtaa hiljennettyä kuvauksen ajaksi tai onko pyöreän näyttelytilan kiertävä kaiku liikaa kännykän mikrofonille?

Tässä hiljennetään kaiutinta kuvauskohteen vierestä. Tikapuut on striimiä kuvatessa aina hyvä olla käsillä!
Tässä hiljennetään kaiutinta kuvauskohteen vierestä. Tikapuut on striimiä kuvatessa aina hyvä olla käsillä!

Kuinka striimeissä sitten onnistuttiin?

Lähtökohtaisesti kaikki sujui oikein hyvin: livenä lähetyksiä seurasi keskimäärin 8-12 henkilöä (tai porukkaa: emme tiedä, kuinka moni opettaja katseli lähetystä luokkansa kanssa). Jälkikäteen kolmella striimilähetyksellä on tätä kirjoittaessani yhteensä lähes tuhat näyttökertaa, eli niiden sisällöt palvelevat opettajia ja muita aiheista kiinnostuneita myös varsinaisen prime timen ulkopuolella.

Välillä kuvauksissa käytiin kontillaan, mutta lopulta kaikki sujui oikein hyvin.
Välillä kuvauksissa käytiin kontillaan, mutta lopulta kaikki sujui oikein hyvin.

Kuten hiukan ennakoimmekin, fb-liven mahdollisuutta kysymysten esittämiseen ei hyödynnetty – ehkäpä siksi, että kysymykset olisi täytynyt kirjoittaa facebookiin sisäänkirjautuneen henkilön omissa nimissä, mikä ehkä osaltaan nosti kyselemisen kynnystä.

Entä mitä opimme lähetysten tekemisestä?

  • valot, äänet, kaiut ja verkon toimivuus kannattaa testata etukäteen
  • suunniteltu livestriimi kannattaa videoida ennakkoon, jolloin em. asiat, esineiden sijoittelun ja rekvisiitan tarpeen ja striimin kokonaiskeston saa arvioitua videolta
  • striimiä kuvatessa mikään puheen tempo ei ole liian hidas
  • oppaan vaatetukseen kannattaa satsata pari ajatusta: harmaa villatakki nääs maastoutuu videokuvassa mainiosti harmaaseen betonilattiaan!
  • mahdolliset ulkoiset mikrofonit ja muut lisäosat kannattaa
    a) tilata ajoissa, koska toimitusaika saattaa venyä hyvinkin pitkäksi
    b) testata ennen lähetysaamua, jotta varmistuu, että toimitettu mikki esim. soveltuu älypuhelimen kanssa käytettäväksi..
  • jatkossa emme myöskään aikatauluta lähetyksiä pahimmalle flunssakaudelle: vähältä piti, ettei kaikkia kolmea lähetystä eri flunssa- ja vatsaflunssaepidemioiden vuoksi jouduttu siirtämään.. 😀
  • hienoja suunnitelmia voi joutua vaihtamaan lennosta, mutta sekään ei lopulta tapa.

Kaiken kaikkiaan livestriimien suunnittelu ja toteuttaminen oli hauska ja opettavainen kokemus: projektia on myös tarkoitus jatkaa myöhemmin, kunhan kevätkiireet ja loppusyksystä avautuvan uuden näyttelyn suunnittelu- ja pystytyspaineet hiukan helpottavat. Jo kevään kokemusten perusteella suosittelemme muillekin museoille lämpimästi striimikelkkaan hyppäämistä!

Marianna