Mitkä ovat museon supervoimia?
Museoiden erityisosaamista ovat esimerkiksi kulttuurisen ymmärryksen tuottaminen, muutoksen ja pysyvyyden teemojen esittäminen, identiteetin rakentaminen, yleisön osallistumisen monimenetelmäinen mahdollistaminen ja museokokoelmien aitojen esineiden todistusvoima näitä kaikkia tehtäessä.
Tekniikan museo on noin puolen vuoden ajan ollut kokeilukumppanina mukana Turun yliopiston tulevaisuudentutkimuskeskuksen, Suomen Metsämuseo Luston ja Itä-Suomen yliopiston Metsätieteiden osaston DYNAMO – Dynaaminen museo ja tulevaisuusperintöverstas ekologisen jälleenrakentamisen työkaluiksi –kehittämishankkeessa.
DYNAMO-hankkeen tavoitteena on luoda konsepti “dynaamiselle museolle”, joka tuo museoiden monipuolista kulttuurista ymmärrystä ja osaamista yhteiskunnalliseen keskusteluun. Museon kokoelmat voivat auttaa osallistujia kehittämään tulevaisuusajatteluaan sekä havahduttaa ymmärtämään museoiden yhteiskunnallista roolia. Tavoitteeseen pyritään hankkeessa konseptoitavien tulevaisuusperintöverstaiden avulla. Museoiden toteuttamina tulevaisuusperintöverstaat ovat ainutlaatuisia museoiden “supervoimien” näyttämöitä.
Tekniikan museon ohella hankkeen kokeilukumppaneina toimivat Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, Suomen maatalousmuseo Sarka, Suomen valokuvataiteen museo ja Tiedekeskus Heureka. Kaikki kokeilukumppanit järjestävät yhden pilotin tulevaisuuperintöverstaasta vuoden 2021 aikana. Rahoituksensa hanke saa Sitran Sivistys+ -hankkeesta ja Museoviraston Ratkaisuriihirahoista.
Tulevaisuusverstasta pilotoimassa
Tekniikan museon pilottiverstas järjestettiin ensimmäisenä kokeilukumppaneista Zoomissa maaliskuisena perjantai-iltapäivänä. Pajaan osallistui 10 henkilöä museon sidosryhmistä (mm. Suomen radioamatööriliitto, Teknologiateollisuus, Trafiikki-museot ry ja Suomen tiedekeskukset ry) ja pääsivätpä pajaan mukaan myös Tekniikan museon uusimmat työntekijät, joiden tuoreilla näkemyksillä on erityistä painoarvoa myös tulevaisuustyön parissa.
Tekniikan museon tulevaisuusperintöverstaassa pohdittiin, mitä tekniikka merkitsee ja millaista se voisi tulevaisuudessa olla. Mitä kestävä tulevaisuus vaatii tekniikalta? Entä millainen tekniikka on merkityksellistä 30 vuoden päästä?
Työpaja alkoi Tekniikan museon tuottamalla, lyhyellä alustuksella esineiden erilaisista merkityksistä ja virikekuvilla museon kokoelmaesineistä. Mitä esineet kertovat muutoksesta menneisyydessä? Entä minkä teknisen esineen nykypäivästä valitsisit 30 vuoden päästä avattavaan aikakapseliin? Tulevaisuushypyn kautta siirryttiin ajatuksissa kolmenkymmenen vuoden päähän, pohdittiin tulevaisuuden tekniikkaa tiettyjen tulevaisuuskenaarioiden valossa ja lopuksi palattiin nykypäivään pohtimaan sitä, onko aikakapseliin valittu esine edelleen oleellinen, millainen tekniikka muuttuu vanhenemisen myötä merkityksettömäksi ja kuinka nyt kuluttamamme tekniikka vaikuttaa tulevaisuuden ekologisiin kysymyksiin.
Verstaan tavoitteena oli paitsi koota museoille ja hankkeelle tärkeää tietoa museokokoelmien merkityksellisyydestä, myös herättää osallistujissa ajattelua teknologisista kulutusvalinnoista ja tekniikan kestävyydestä. Palautteen mukaan tavoitteessa osin onnistuttiinkin. Pajassa myös huomattiin, kuinka monet ihmisten perustarpeista ovat vuosisatojenkin saatossa pysyneet samoina, ettei uusi tekniikka aina korvaa vanhaa ja eri aikojen teknologiset innovaatiot elävät usein arjessa pitkäänkin rinnakkain.
Verstaasta opittua
Toteutus Zoomissa asetti työpajalle omat rajoituksensa. Työryhmässä heräsi tunne, ettei koronaolosuhteisiin sovellettu virtuaalitoteutus välttämättä ollut paras mahdollinen formaatti verstaalle. Elävässä museoympäristössä toteutettu paja kahvitteluineen ja näyttelyihin tutustumisineen ehkä antaisi enemmän aikaa, tilaa ja virikkeitä ajattelulle ja vapaamuotoisemmalle keskustelulle.
Virtuaaliverstaassa myös fasilitaattorin merkitys korostuu ja hänelle on tarjolla turhankin monta roolia: teknisen tuen rooli, kirjurin rooli ja vuorovaikutuksen ohjaajan rooli. Roolien yhdistäminen voi olla vaikeaa. Seurauksena saattaakin helposti olla se, että keskustelu joko pysähtyy tai lähtee liiaksi rönsyilemään tai puheliaimmat osallistujat pääsevät dominoimaan hiljaisten jäädessä paitsioon. Jokaista ryhmäkeskustelua olisikin henkilöresurssien puitteissa hyvä olla ohjaamassa tai seuraamassa parikin fasilitaattoria!
Tekniikan museon pilottiverstas oli ajankäytöllisistä syistä suunniteltu kahden tunnin mittaan. Palautekeskustelussa huomattiin, että monella aikatasolla liikkuneelle keskustelulle ja virtuaalitoteutukseen aina elimellisesti liittyvälle tekniselle säädölle mitta oli turhankin lyhyt. Asia on toki kaksipiippuinen: mitä lyhyempi aika, sitä kristallisoidumpi ja rajatumpi fokus – tai ainakin pyrkimys siihen! Lyhyet kaksi tuntia on myös helppo nipistää osallistujien kalentereista, mutta lyhyt mitta väkisinkin typistää ajatuksen lentoa.
“Oli hienoa, että tekniikasta keskustellessamme päädyimme pohdiskelemaan mitä on ihmisyys. Tai että ehkä tulevaisuudessa yksittäistä tavaraa, laitetta tai tekniikkaa tärkeämpi asia onkin osaaminen. Emme vielä tiedä mitä tulevaisuudessa pitää osata, mutta oppimisen ja sen demokraattisen saavutettavuuden tärkeys korostuu”, toteaa tulevaisuusverstaan annista Tekniikan museon tuottaja Riina.
Mitä tulevaisuudessa?
Tekniikan museossa tulevaisuustyö jatkuu lähikuukausina Koesorvaamo-hankkeen merkeissä.
Museoviraston Ammatillisten museoiden innovatiiviset hankkeet -rahoituksella toteutettava Koesorvaamo pyrkii sitouttamaan museon toimintaan uusia yleisöjä ja kehittämään Tekniikan museota kohti entistä moniäänisempää ja yleisölähtöisempää toimintatapaa. Hankkeessa aloitettavan työn kautta pyrimme kartoittamaan yleisön teknologiasuhdetta ja tarjoamaan mahdollisuuksia osallistumiseen ja teknologiaperintöön vaikuttamiseen.
Koesorvaamon myötä toivomme pääsevämme tutkimaan tulevaisuutta ja tulevaisuuden museokokoelmia vielä hieman erilaisesta näkökulmasta: ovatko kokoelmamme ylipäätään merkityksellisiä kohderyhmälle? Jos ovat, millaiset esineet sitä ovat ja millaisia merkityksiä niihin kytkeytyy? Jos eivät, mikä sitten olisi merkityksellistä? Millainen tulevaisuuden museon tulisi olla ja miten voisimme sitä yhdessä rakentaa?
Marianna ja Riina
