Tekniikan museo toteutti etätyöpajoja teknisten alojen ammattiopiskelijoille osana Kosorvaamo-hanketta keväällä 2021. Hanke on toteutettu Museoviraston Ammatillisten museoiden innovatiiviset hankkeet –rahoituksella ja sen tavoitteena on kehittää Tekniikan museota kohti entistä moniäänisempää sekä yleisölähtöisempää suuntaa. Aiemmat hanketta koskevat postaukset löydät aihetunnisteella #koesorvaamo.
Mukavaa elokuista maanantaita!
Näin loppukesän ajan Tekniikan museon blogissa keräillään muutaman postauksen verran ajatuksia ja satoa kuluneesta keväästä, jolloin järjestimme Koesorvaamo-hankkeen työpajoja Stadin ammattiopiston sekä Vantaan Varian opiskelijoille. Koska Koesorvaamo-hankkeen tärkeänä tavoitteena on ollut kuulla Tekniikan museon kannalta uusia tai vaikeasti tavoitettavia yleisöjä, oli ilo, että saimme mukaan peräti kolme erilaisista ammattiopiskelijoista koostuvaa ryhmää kesken heidän kiireisen keväänsä.
Tekniikan alan valtakunnallisena vastuumuseona meillä Tekniikan museolla on tietysti paitsi vastuu, myös aito kiinnostus kuulla sekä tallentaa tietoa teknisten alojen ammattiopiskelusta 2020-luvun Suomessa. Työpajojen sisällöllinen pääpaino olikin opiskelijoiden arkeen tutustumisessa: he saivat kertoa vapaasti ajatuksiaan valitsemaansa alaa, opiskelua sekä tulevaisuuden työelämää kohtaan. Lisäksi meitä kiinnosti kuulla, miten opiskelijat esittelisivät alaansa muille. Työpajassa olikin tehtävänä myös suunnitella Tekniikan museolle näyttely tai muu tapahtuma, jonka avulla yleisö pääsisi tutustumaan alaan. Näistä näyttelyideoista kerron blogissa tänään.
Opiskelijoiden yleisiä kuulumisia kokosin viime postaukseen. Opiskelijaryhmien lisäksi järjestimme kaksi kaikille avointa yleisötyöpajaa, joissa keskityimme erityisesti Tekniikan museon yhteiskehittämiseen. Näihin työpajoihin palaan vielä myöhemmin lähiviikkoina!
—
Kuten aiemmassa postauksessa kerroinkin, opettajiensa johdolla Koesorvaamo-työpajoihin osallistui opiskelijoita kahdelta eri perustutkintoalalta. Ensimmäinen mukana ollut tutkintoala oli talotekniikka, josta saimme mukaan tulevia ilmanvaihtoasentajia. Toinen aloista oli kone- ja tuotantotekniikka, jota opiskelevien ammattina tulee tässä tapauksessa olemaan koneasentaja, koneautomaatioasentaja, koneistaja tai levyseppähitsaaja.
—
Tekniikan museo panostaa yhä enemmän siihen, että teemme museosisältöjä erilaisten yleisöjen kanssa. Olisipa hienoa, jos museolle saataisiin myös oppilaitosten kanssa yhdessä tuotettuja tapahtumia tai näyttelyitä erilaisista tekniikan aloista, erityisesti opiskelijoiden näkökulmasta. Ideoidaanpa siis hiukan yhdessä, mitä tästä voisi syntyä!
Ilmanvaihtoalan opiskelijat, miten te esittelisitte omaa alaanne museolla? Mitä laittaisitte esille?
Esille ilmanvaihtokone, erilaisia nostimia, työkaluja
Myös esille ilmanvaihtoasentajan kertomus tai muistoja valokuvina tai teksteinä
Pihdit tai työhaalarit vois jäädä museolle tapahtuman jälkeen
Nimeksi ”LVI-asentaminen 2020”
Kuva: Työmies ja onnittelukortit (1954). P.O. Jansson / Tekniikan museo, A ABB Strömberg –kokoelma
Kuva: Konepajan oppilas työssään (1944). Tekniikan museo / A ABB Strömberg –kokoelma
Miten muutoin työtä voisi havainnollistaa kiinnostavasti?
Videot, työnäytökset
Työnäytös jonkin projektin alusta loppuun saakka
Vois näyttää lyhyen videon millaista on työskennellä esim. raksalla; video myös Youtubeen
Video, jossa näkyy työnäytös tai yksityiskohtia työkalujen käytöstä
Kuva: Filmiesitys tapaturmanäyttelyssä (1954). P.O. Jansson / Tekniikan museo, A ABB Strömberg –kokoelma
Mitä yleisö saa kokeilla?
Popniittipihdit vois olla kokeiltavana: keskeinen työväline
Pellin leikkaaminen peltisaksilla
Kanavatöiden harjoittelu: lähtökauluksen liittäminen ilmanvaihtokanavaan
Levitysopin tai peltitöiden harjoittelua piirtämällä
Kenelle tapahtuma on erityisesti suunnattu ja mitä haluatte korostaa?
Suunnattu 8-9 -luokkalaisille ja kaikille asiasta kiinnostuneille
Kaikki, joita aihe kiinnostaa
Olisi hyvä kertoa opiskelun kaikista puolista: ei aina niin hauskaa, välillä työt vaikeita ja rasittavia, teoriaakin on
On hyvä kertoa yleisölle, miten tärkeää ilmanvaihto on
Hankalista asioista voi myös mainita, mm. fyysistä voimaa tarvitaan usein
Kuva: Työmiehiä Pitäjänmäen tehtaan pajalla (1945). U. Marttila / Tekniikan museo, A ABB Strömberg –kokoelma
—
Entäs sitten kone- ja tuotantotekniikan porukka? Mitä omaan alaan liittyvää te toisitte museolle?
Mauseri (se työntömitta)
Jyrsintä- ja sorvaustyökaluja
Esimerkiksi Haasin käyttöterminaali, jossa voi laittaa ohjelman päälle; näytölle kuvaa sorvauksesta
Ohjelmoitavat logiikat: Omron ja Siemens -logiikkaboksit,
Mekaniikkapöytä, linjauslaser, mikrometri
Jos on tilaa, niin CNC-sorvi
John W. Newcombe -pölynlakaisukone (aikansa innovaatio)
Kuva rikkinäisestä akselista; sen mittauksesta, piirustuksen piirtämisestä, koneistuksesta ja paikalleen asennuksesta
Kuvat: Konepajakoulun työnäytteitä (1953). P.O. Jansson / Tekniikan museo, A ABB Strömberg –kokoelma
Mitä voisi esitellä työnäytöksenä yleisölle?
Ehkä CNC-sorvausta?
Oikosulkumoottorin huolto
Entä mitä yleisö voisi kokeilla itse?
Mikrometrin käyttöä, esimerkiksi hiuksen halkaisijan mittaaminen
Pneumatiikkakytkentää
Opetuspaneelilla voi simuloida oikeita koneita ja niiden käyttöä
Minkälaisen viestin haluatte välittää yleisölle kone- ja tuotantotekniikan alasta sekä sen opiskelusta?
Työturvallisuus on tärkeää ja sitä kannattaa painottaa myös näyttelyssä; älä käytä pyöriviä koneita hanskat kädessä!
Alalla on hyvät opettajat ja työpaikkoja
Jos teknologia kiinnostaa, niin osaa arvostaa myös ihmisiä jotka osaavat myös tehdä, eivätkä vain suunnitella asioita; on hyödyllistä opiskella alan perusteet nimenomaan ammattikoulussa
En itse suosittele alaa, vaan ennemmin vaikka 3D-printtausta; alalla kuin alalla kannattaa ensin selvittää, millaista työ konkreettisesti on
Jos kävijä ei vielä tiedä, miten vihata itseään, niin kannattaa kokeilla hitsausta…
Ala on mielenkiintoinen ja monipuolinen, koulutuksen alussa saa kokeilla eri vaihtoehtoja ennen kuin päättää mihin suuntautuu
Kuvat: Tapaturmanäyttely (1954) ja Työtehon suurnäyttely (1953). P.O. Jansson / Tekniikan museo, A ABB Strömberg –kokoelma
Mitä muuta on vielä hyvä tuoda esille?
Ihmiset eivät välttämättä tajua, miten paljon alan tuotoksia on näkyvillä omassakin kodissa, joka paikassa
Myös mielikuva työstä on vääristynyt: aina näytetään kuvia pölyisistä, pimeistä hitsauskopeista, vaikka suurin osa asennus- ja koneistushommista on todella puhdasta työtä
Haaste on saada ihmiset tulemaan museolle ylipäänsä; näyttelyistä pitää tehdä sellaisia, jotka kiinnostavat ihmisiä. Tekniikan merkityksen esille tuominen suurille massoille olisi tärkeää!
—
Pakko todeta, että innostuin kyllä näistä näyttelyideoista ja mielelläni näkisin niitä myös käytännössä! Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kuten tämän kesän SRAL-näyttely on osoittanut, yhteistyössä todellakin on voimaa ja asiantuntijuutta jakamalla pystymme tuottamaan mitä erilaisempia sisältöjä mitä erilaisemmille yleisöille – ja ennen kaikkea heidän kanssaan. Tästä on varmasti hyvä jatkaa.
Seuraavassa Koesorvaamo-hankkeen blogipostauksessa kerronkin sitten siitä, millaisia yhteistyökuvioita avoimien yleisötyöpajojemme osallistujat ideoivat museolle. Ja millainen Tekniikan museo ylipäänsä voisi olla, jotta se olisi entistä kiinnostavampi ja houkuttelevampi? Palataan taas pian!
—
Reetta Nykänen
Vuorovaikutussuunnittelija, Koesorvaamo-hanke
