Kirjoittaja: Laura Salervo, tutkija
Usein pidämme olemassa olevaa yhteiskunnan infrastruktuuria itsestäänselvyytenä, emmekä pysähdy pohtimaan, mitä sen toimiminen vaatii, tai asioita, joita se mahdollistaa elämässämme. Kiinnostavaa on, miten Suomen valtakunnallinen infrastruktuuri on rakentunut ja kehittynyt. Suomen sähkönsiirron kantaverkon rakentaminen aloitettiin 1920-luvulla. Tekniikan museon Fingridin kokoelma, jota kutsumme myös kantaverkkokokoelmaksi, kertoo Suomen kantaverkon rakentamisesta, sen ylläpidosta ja huoltamisesta. Kokoelma siirtyi Tekniikan museolle Sähkömuseo Elektrasta museon lopetettua toimintansa vuonna 2015.
Kuva: Fingridin kuvakokoelma, kuvaaja: tuntematon. Kuva on kiristyspylvään nostamisesta talvella Imatra-Viipuri-linjan välillä Kuurmapohjassa. Kuvan on arvioitu olevan vuodelta 1929.
Kantaverkon rakentaminen oli valtava ja vaativa hanke. Aluksi piti hankkia maat, kaataa metsä linjan alueelta, saada perustusten tekoon tarvittavat välineet kuljetettua maastoon, valaa perustukset pylväille, saada pystytettyä pylväät ja vedettyä linjat. Maasto oli vaihtelevaa – matkalla oli vesistöjä, kallioita ja myös esimerkiksi rautateitä ylitettävänä. (Vihaisten) maanomistajien kanssa piti neuvotella. Rakentajien työpäivät ja -viikot olivat pitkiä, eivätkä he päässeet käymään kotona usein. Myös työturvallisuudessa oli paljon kehitettävää.
Valmistumisen jälkeenkin linjat vaativat jatkuvaa kunnossapitoa. Päivittäin käytiin kierroksilla, ja tarkastettiin, että kaikki oli kunnossa. Huoltotoimenpiteitä tehtiin tarvittaessa, ja esimerkiksi ukkosen aiheuttamia ongelmia pyrittiin ennaltaehkäisemään.
Kuva: Tekniikan museo. Kuvassa Tekniikan museon kokoelmiin kuuluva palanen Suomen ensimmäistä kantaverkkolinjaa eli Rautarouvaa. Kantaverkko on suurjänniteverkko, jonka avulla jaetaan sähköä eri puolille Suomea. Suomen ensimmäistä kantaverkon linjaa ja siinä käytettyä pylvästyyppiä kutsuttiin Rautarouvaksi. Linja rakennettiin Imatralta Viipuriin sekä Hikiän kautta Turkuun ja Helsinkiin. Rautarouva oli 110 kV:n linja. Se otettiin käyttöön vuonna 1929. Viimeinen pala vanhasta Rautarouvasta purettiin vuonna 2019.
Minkälaisia esineitä kantaverkkokokoelma sisältää?
Kantaverkkokokoelman suurimmat esineryhmät koostuvat työkaluista, viestintävälineistä, valaisimista, mitta- ja testilaitteista sekä työturvallisuuteen liittyvästä esineistöstä. Tämän lisäksi kokoelma sisältää kiinnostavia yksittäisiä esineitä tai kokonaisuuksia, kuten Tekniikan museon Tekniikan maa -näyttelyssä esillä olevan verkkomallin, jonka avulla testattiin kantaverkon laajennuksia ja simuloitiin käyttö- ja häiriötilanteita.
Kokoelmassa on paljon erilaisia työkaluja, joita käytettiin kantaverkon kanssa työskennellessä. Monet työkaluista ovat sellaisia, jotka on itse kehitetty juuri tätä tarkoitusta varten. Niiden kautta voi kuvitella minkälaista työskentely kantaverkon parissa oli.
Kentällä työtä tehdessä piti pystyä kommunikoimaan. Kokoelma sisältää viestintään liittyviä välineitä kuten radiopuhelimia sekä konttoritekniikkaa. Työtä tehtiin myös pimeinä vuodenaikoina ja yöaikaan. Tästä syystä tarvittiin lisävaloa. Aluksi käytössä oli lyhtyjä, joiden sisällä paloi kynttilä. Myöhemmin käytettiin erilaisia lamppuja, esimerkiksi kaasulla toimivia valaisimia. Kokoelmassa on erilaisia lamppuja eri ajoilta.
Vikojen löytäminen ja ennaltaehkäiseminen olivat tärkeä osa työtä. Kokoelma sisältää erilaisia mitta- ja testilaitteita kuten ukkospuikkoja ja sähköasemien muuntajien kaasureleen kaasunnäytteenottoon ja analysointiin liittyviä pakkauksia. Työturvallisuuden kehittymisestä taas kertovat kokoelmaan kuuluvat turvavaljaat, kypärä, sekä kyltit, jotka varoittavat vaaroista ja muistuttavat suojavarusteiden käytöstä.
Kuva: Tekniikan museo. Kuvassa kokoelmaan kuuluva suurjännitetyöskentelyssä käytetty eristinsauva. Eristinsauvalla pystyi liikuttamaan jännitteisiä johtoja. Kahva on bakeliittia ja lautanen välissä eristää. Eristinsauvojen avulla pystyi vetämään ja irrottamaan sähköjohtoa erilleen pylväästä eristinsauvojen varaan sähkölinjojen asennus- ja muutostöiden aikana.
Kantaverkkokokoelman matka Tekniikan museolle ja Finnaan
Kokoelma siirtyi Tekniikan museolle alun perin Sähkömuseo Elektrasta, joka oli Hämeenlinnassa sijaitseva sähkötekniikasta ja sen historiasta kertova museo. Vuonna 2015 Sähkömuseo Elektra lopetti toimintansa ja Elektrasta siirrettiin Tekniikan museolle erityisesti Suomen sähkönsiirron kantaverkkoon liittyvää esineistöä. Tämän lisäksi Tekniikan museo hallinnoi Fingridin omistamaa kuvakokoelmaa.
Vuonna 2024 Tekniikan museolla ja Fingridillä oli yhteisprojekti, jonka aikana kantaverkkokokoelman esineet kuvattiin, puhdistettiin ja pakattiin pitkäaikaissäilytykseen soveltuvin materiaalein. Kokoelman esineiden luettelointitiedot käytiin läpi ja niitä täydennettiin mahdollisuuksien mukaan kirjallisuuden ja Elektran entisen museonjohtajan haastattelun avulla.
Samaan aikaan Tekniikan museon kokoelmahallintajärjestelmä vaihdettiin uuteen. Pitkän odotuksen jälkeen olemme viime syksystä lähtien saaneet lisättyä jälleen uutta aineistoa kokoelmahallintajärjestelmään Collecteen ja Finnaan. Nyt museomme Fingridin kokoelman esineiden tiedot ja kuvat löytyvät Finnasta. Myös Fingridin omistamaa kuvakokoelman kuvat ovat Finnassa nähtävillä.
Tekniikan museon Fingridin kokoelman esineiden tiedot ja kuvat ovat Finnassa nähtävillä osoitteessa: https://www.finna.fi/MyResearch/MyList/2273245?limit=20
Kuva: Tekniikan museo. Kuvassa Tekniikan museon amanuenssi Taru Tervo ja Metropolia ammattikorkeakoulun konservointilinjan harjoittelija Kristo Sylman käsittelemässä kokoelmaan kuuluvaa esinettä, kiikkua keväällä 2024.
Kuva: Fingridin kuvakokoelma, kuvaaja: tuntematon. Johtomies näyttämässä vipulaitteen toimintaa yläilmoissa. Kuvassa näkyy kiikku, jonka varassa hän työskentelee. Kiikkuja käytettiin linjarakennuksessa apuvälineenä, kun työskenneltiin ylhäällä pylväissä. Kiikun avulla pystyi liikuttamaan itseään eri paikkoihin.