Koesorvaamo-hankkeen tavoitteena on kehittää Tekniikan museota kohti entistä moniäänisempää ja yleisölähtöisempää suuntaa. Hanke on toteutettu Museoviraston Ammatillisten museoiden innovatiiviset hankkeet –rahoituksella. Aiemmat hanketta koskevat postaukset löydät aihetunnisteella #koesorvaamo.
Helteistä juhannusviikkoa täältä museotyön pyörteistä!
Toivottavasti blogin lukijoiden alkukesä on sujunut mukavan rennoissa merkeissä. Meillä Tekniikan museolla meno on ihanasti vilkastunut kevään pitkän koronasulun jälkeen. On hienoa kuulla museokävijöiden sekä kesäleiriläisten mekastusta ja nähdä, kuinka ulkoilijat viettävät kauniita kesäpäiviä museon ympäristössä. Ehdimme myös henkilökunnan kesken pitää pienimuotoisen pihapiknikin eräänä iltapäivänä – arjen luksusta ja kuulumisten vaihtoa parhaimmillaan!
Kuvaaja: E. Tigerstedt / Tekniikan museo, A Eric Tigerstedt -kokoelma
Kesäfiilistelyn ohella alkukesä on ollut kuitenkin ennen kaikkea työntäyteinen. Kipinästä se alkoi – 100 vuotta suomalaista radioamatöörirakentelua –näyttely on avattu, blogiin on päivitetty ahkerasti paikallista teollisuusperintöasiaa ja ilmassa kipinöi monenlaisia kehittämis- ja yhteistyöideoita. Myös Koesorvaamo-hanke on edennyt jo puoleenväliin! Hankkeen yleisötyöpajat pidettiin touko-kesäkuun vaihteessa ja niiden tuloksia esitellään heinäkuussa tässä blogissa – kannattaa pysyä kuulolla, sillä työpajojen keskusteluissa nousi esille hyvin mielenkiintoisia teemoja ja painotuksia, joita museolta toivottiin tulevaisuudessa. Kiitos vielä kaikille työpajoihin osallistuneille ja kutsua somessa jakaneille!
Ammattiopisto-opiskelijoille ja muilla uusille yleisöille suunnattujen työpajojen järjestäminen oli Koesorvaamo-hankkeen päätavoite, mutta tärkeää on myös oman henkilökuntamme tukeminen ja kouluttaminen, jotta voimme yhdessä toimia mahdollisimman moniäänisenä sekä osallisuutta mahdollistavana organisaationa. Näitä teemoja pääsimmekin työstämään eräänä maanantaina, kun pidimme koko henkilökunnan yhteisen Koesorvaamo-päivän.
Kuva: Tekniikan museo, ABB Strömberg -kokoelma
Aamupäivällä syvennyimme moniääniseen organisaatioviestintään. Kouluttajanamme toimi Valorian Ella Koota, joka rohkaisi meitä tunnistamaan itsellemme luontevia tapoja viestiä. Oletko itse mukavuusalueellasi, kun saat näkyä vahvassa asiantuntijaroolissa? Vai innostatko mieluiten muita keskusteluun, tsemppaat ja mahdollistat? Ella korosti erilaisten vahvuuksien merkitystä ja kannusti ottamaan omassa viestintätyössä pieniä askelia: kaikkien ei tarvitse tarttua heti kaikkeen, vaan on hyvä valikoida, priorisoida ja jakaa vastuuta.
Oli kaiken kaikkiaan kiinnostavaa pohdiskella omaa museoviestijäroolia ja viestintään liittyviä tunteita: miksi tämä on minulle luontevaa, miksi välttelen tuota, mitä haluaisin harjoitella? Kotitehtäväksi sovimme jonkin konkreettisen, itselle sopivan viestintäteon toteuttamisen. Itse aion tarttua LinkedIniin, jota käytän harvoin, mutta uskon, että Koesorvaamon teemat ja tavoitteet voisivat tavoittaa uusia kiinnostuneita tahoja sitä kautta. Ehkä varovasti yksi pieni postaus ja sitten hyvillä mielin juhannuksen viettoon?
Kuvaaja: P.O.Jansson / Tekniikan museo, ABB Strömberg -kokoelma
Päivän viimeinen puheenvuoro oli Espoon asukasosallisuuden kehittämispäällikkö Marion Ticklénillä. Saimme kuulla, miten Espoon kaupungin kokoisessa organisaatiossa osallisuustyö on otettu osaksi työkulttuuria ja miten kuntalaisten vaikuttamista mahdollistetaan eri tavoin. Marion kertoi meille konkreettisia esimerkkejä työhönsä liittyvistä onnistumisista sekä haasteista: miten mahdollisia konflikteja ratkotaan ja miten päädyttiin ”Kaupunki tavattavissa” –sloganiin?
Jäimme iltapäivän jälkeen vilkkaasti pohtimaan, mitä vinkkejä voisimme hyödyntää myös Tekniikan museolla. Olemme kaupunkia paljon pienempi organisaatio, joten resurssimme ovat rajalliset, mutta toisaalta pienenä museona olemme melko ketterä kokeilemaan uutta sekä reagoimaan muutoksiin nopeasti. Tästä jäi paljon mietittävää käteen! Espoon uuden osallisuusmallin otsikko ”Kuulemisesta kumppanuuteen” joka tapauksessa kuvaa hyvin sitä suuntaa, johon myös me pyrimme: haluamme suunnitella museotoimintaa aidosti yhdessä yleisöjen kanssa.
Kuva: Tekniikan museo, A Eric Tigerstedt -kokoelma
Päivään kuului paitsi koulutusta, myös sisäistä hankeviestintää. Sain hyvän tilaisuuden kertoa yhteisesti koko henkilökunnalle, mitä Koesorvaamo-hankkeessa tällä hetkellä tapahtuu, miten työpajat sujuivat ja mitä vielä on tarkoitus tehdä. Varsinkin tällaisena aikana, kun kollegoita näkee todella harvoin, tällaiset erikseen järjestetyt ”hankeinfot” ovat mielestäni varsin tarpeellisia – vaikka pikaisia kuulumisia tulee vaihdettua paljon varsinkin oman tiimin kesken, on myös oman työn kannalta hyödyllistä esitellä hanketta välillä kootummin, ajan kanssa. Samaa ajatusten koostamista pyrin tekemään näillä blogipostauksilla, jotka ovat ikään kuin havaintoja työmaalta: jahas, tuolla näyttää hyvältä, mutta tuo kohta vielä vähän repsottaa, mitäs sille tehdään.
Mitä mieltä olet, kiinnostaako tällainen keskeneräinen pohdiskelu vai luetko itse mieluummin vasta valmiita tuloksia ja viimeisteltyjä suunnitelmia?
Reetta Nykänen
Vuorovaikutussuunnittelija, Koesorvaamo-hanke
