Olen Marion Dieras, opiskelija Metropolia AMKn epäorgaanisen materiaalin konservoinnin linjalta ja suoritin kevään aikana työharjoitteluni Tekniikan museolla.
Tehtäviini museolla on kuulunut esinekokoelman inventointia ja yksi vastaan tulleista esineistä on ollut levysoittorasia. Se on lempiesineeni tähän mennessä. En ollut nähnyt vastaavaa ennen, ja pidän siitä miten mekaaniset esineet näyttävät monimutkaisilta, mutta loppujen lopuksi niiden periaatteet ovat niin yksinkertaisia. Siksi päätinkin kertoa esineestä blogipostauksessa. Tässä tekstissä selitän lyhyesti mikä levysoittorasia on, miten se toimii, ja lopuksi miten se eroaa tavallisesta soittorasiasta.
Mikä on levysoittorasia?
Levysoittorasia tai polyfoni on mekaaninen laite, joka soittaa musiikkia pyörivän levyn avulla.
Ensimmäisiä levysoittorasioita kehitti yritys nimeltään Symphonion, joka on toiminut vuodesta 1885 vuoteen 1930 Leipzig-nimisessä kaupungissa Saksassa. Muutama vuosi Symphonionin perustamisen jälkeen 1890-luvun alkupuolella, kaksi kolmesta yrityksen perustajista lähtivät yrityksestä. He perustivat Polyphon-yrityksen, josta tulee yksi levysoittorasian käytetyistä nimistä: polyfoni.
Tämä museon kokoelmiin päätynyt soittorasia oli alunperin huomenlahja morsiamelle vuonna 1892. Se on kulkenut suvussa kaksi sukupolvea ennen museolle lahjoittamista. Soittorasia on puinen ja se sisältää koneiston, jossa on kaksi kampaa.
Miten laite toimii?
Musiikki syntyy levyn pyörimisestä. Levyn pyörimiseen tarvittava energia saadaan kiristämällä jousta veivaamalla käsin soittorasian kahvaa.
Jotta jousi ei purkaudu liian nopeasti ja levyn pyörimisnopeus pysyy tasaisena, laitteessa on hammasrattaita, jotka pyörittävät siipirattaan kaltaista osaa nimeltään kuvernööri. Ilmanvastus hidastaa kuvernöörin pyörimistä, säätelee koneiston pyörimisnopeutta, ja sen mukaan hidastaa jousen purkautumista. Jousen purkautuminen johtaa levy pyörimiseen.
Levy on prässätty, ja sen toiselle puolelle on muodostunut kohoumia. Kun levy pyörii, nämä kohoumat osuvat vuorotellen pieniin vipuihin. Nämä viput nyppivät soittorasian sisällä olevaa metallista kampaa. Kohouman sijainti määrää milloin ja mikä hammas soi. Hammaksen värähtely tuottaa äänen. Kaikki kamman hampaat ovat erikokoisia, ja eri pituiset hampaat tuottavat eri nuotin. Lyhyemmästä hampaasta syntyy korkeampi ääni, kun taas isommasta hampaasta syntyy matalampi ääni.
Joissakin levysoittorasioissa on yhdellä laidalla kahva, jonka säätämällä voidaan muuttaa kamman hampaiden pituus. Kamman hampaiden pituus määrittelee äänen sävelkorkeuden.
Miten esine eroaa tavallisesta soittorasiasta?
Tavallisessa soittorasiassa osa, joka nyppii kampaa, on sylinteri. Levysoittorasiassa taas levyn kohoumat eivät nypi suoraan kampaa, vaan ne lyövät vipuja, jotka nyppivät kamman hampaita.
Sen lisäksi joihinkin soittorasioihin on mahdollista vaihtaa sylinteri, mutta se ei ole yleistä – eli tavallisesti yksi rasia soittaa vain yhden kappaleen. Levysoittorasiassa levyä pystyy vaihtamaan helposti, joten sillä pystyy soittamaan tuhansia eri kappaleita.
Lopuksi
Soittorasiat ovat tosi lähellä sydäntäni ja kiinnostavat minua, sillä niihin liittyy myös henkilökohtainen muisto. Lapsena korjasin rikkinäisen soittorasian, vaikka se ei ollutkaan suuri vaurio. Olen aina pitänyt esineiden korjaamisesta ja tästä kiinnostuksesta syntyikin haluni opiskella konservointia. Se oli silloin minulle suuri saavutus, sillä se oli yksi ensimmäisiä esineitä mitä pystyn korjaamaan itse. Toivottavasti sain teidätkin innostumaan tästä kekseliäästä esineestä.