Tigerstedtin poikavuodet

Erik syntyi 14. elokuuta 1887, toisena seitsemän sisaruksen katraassa. Erik osoitti kiinnostusta ja lahjakkuutta tekniikkaan jo poikana. 11-vuotiaana Erik innostui valokuvauksesta niin, että hän rakensi itselleen oman kameran. Hänen kiinnostuksensa herätti huomiota perheen lähipiirissä ja Erik pääsi oppipojaksi valokuvaaja Nyblinin liikkeeseen. 14-vuotiaana Erik keksi oivan keinon tienata taskurahoja, kun hän rakensi sähköohjatun rotanloukun, jossa päivänsä päätti moni Mustilan kartanon rotta.

Koulunkäynti sujui vaihtelevasti – fysiikka kiinnosti, kielissä tuli ehtoja. Ilmeisesti kehnon koulumenestyksen vuoksi isä-Axel halusi, että Erik hankkisi työpaikan ja ansioillaan maksaisi oman ylläpitonsa. Työskenneltyään vuoden mm. monttöörinä eri konepajoilla, hakeutui Erik töihin puhelinkorjaajaksi Helsingin Puhelinyhdistykseen. Näin alkoi Erik Tigerstedtin työura. Vuosi oli 1903.

Tigerstedtin oppivuodet

Axel Tigerstedt oli tyytymätön poikansa asemaan korjaajana ja järjesteli pojalleen työpaikan L.M. Ericssonilta Tukholmassa. Vuonna 1906 alkanut pesti ei kuitenkaan osoittautunut pitkäaikaiseksi. Asunto-ongelmat, huono työmotivaatio sekä talvella 1905 mäenlaskukisassa loukkaantuneen jalan jatkuvat kivut ajoivat Erikin kotiin.

”Olen kirjoittanut erääseen saksalaiseen sähköalan kouluun puolestasi ja kysynyt, millä ehdoilla voisit päästä sinne oppilaaksi”, kirjoitti isä talvella 1908. Kyseessä oli pohjoismaalaisten opiskelijoiden suosiossa ollut Köthenin Polytekninen, jonne Erik matkustikin saman vuoden keväällä.

Tigerstedtin keksijän työ

Erik Tigerstedt palasi Saksasta insinöörinä jouluna 1911. Työn Siemens&Halskeella Helsingissä oli määrä alkaa vasta syyskuussa 1912, joten Tigerstedt saattoi jatkaa työtään jo opiskeluvuosina tekemiensä keksintöjen parissa. Työmatkalla Berliiniin Tigerstedt tapasi ruotsalaisen liikemiehen ja teki häneen niin suuren vaikutuksen, että tämä tarjosi Tigerstedtille mahdollisuutta tulla osakkaaksi yritykseen. Keksijä sai vihdoin oman laboratorion, jossa ratkoa mm. äänielokuvaan liittyviä teknisiä ongelmia.

Vuonna 1914 syttyi I maailmansota ja Tigerstedtin, Saksan vihollisvaltion Venäjän kansalaisen, oli poistuttava maasta. Tigerstedt muutti Kööpenhaminaan. Keksijän työpäivät kuluivat nauhurien, mikrofonien ja kovaäänisten parissa. Vuonna 1918 syttynyt sota toi Tigerstedtin Suomeen, mutta pian sodan jälkeen hän palasi Kööpenhaminaan jatkamaan työtään. Lukuisat taloudelliset ja sopimukselliset ongelmat vaikeuttivat työtä ja Tigerstedt palasi Suomeen.

Keksijän työ Suomessa vuonna 1922 ei ollut helppoa. Erik Tigerstedtin mieli veti maailmalle ja vauras USA houkutteli. Erik Tigerstedtin Amerikan ura ei auennut helpolla eikä edes Edisonilta saatu suosituskirje ei avannut kaikkia ovia. Tigerstedt sai kuitenkin radioita valmistavan yrityksensä kannattamaan ja uranäkymät alkoivat vihdoin näyttää paremmilta. Auto-onnettomuus keväällä 1924 koitui kuitenkin kohtalokkaaksi: nuorena miehenä saatu tuberkuloosi aktivoitui ja Erik Tigerstedt kuoli USA:ssa vuonna 1925, vain 38-vuotiaana.

Tigerstedtin merkitys

Erik Tigerstedtin nimi ei ole nykyään tunnettu, vaikka hänen kuolemansa jälkeen alettiin puhua keksijänerosta ja Suuresta suomalaisesta keksijästä.

Keksijänä Tigerstedt oli kenties enemmän intohimoinen – ja tuottelias – taiteilija kuin tarkka insinööri. Hänellä oli suuria visioita, mutta monet hänen keksinöistään eivät olleet valmiita teolliseen tuotantoon ja vanhenivat hyödyntämättöminä. Parhaat ideat päätyivät jossain muodossa muiden keksijöiden työpöydälle ja Tigerstedtiltä jäi tieteellinen läpimurto tekemättä.